Sombre (1998)
Sombre on häpäisyä, paljon rajumpi tabujen puhkaisemisen yritys kuin silkka väkivallan tai seksin esittäminen, sillä siinä käydään merkitysten merkityksellisyyttä, elokuvan luutuneita muotoja, vastaan.
Sombre on häpäisyä, paljon rajumpi tabujen puhkaisemisen yritys kuin silkka väkivallan tai seksin esittäminen, sillä siinä käydään merkitysten merkityksellisyyttä, elokuvan luutuneita muotoja, vastaan.
Halloweenin ratoksi olen koonnut epäonnisen kolmentoista lyhärin verran suosikkejani kauhuanimaation kieroutuneesta maailmasta. Animaatio ja kauhu on aina ollut sidoksissa toisiinsa. Etenkin tekniikkana efekteille se on ollut perinteisesti yksi kauhuelokuvien pääelementeistä. Lue lisää
Olkoon tämä pelkän muistokirjoituksen sijaan viimeinen hurraa-huutoni miehelle, jonka vaikutus kauhuelokuvaan on niin paljon enemmän kuin hänen ohjaustöidensä summa.
1990-luvun sarjamurhaajaelokuvien sekaan hautautunut yliluonnollinen trilleri tarjoilee aimo annoksen uniikkia paranoiaa.
Reilun tunnin kokonaisuus ei käy tyhjällä juuri ollenkaan, sillä tarinaa ei turhaan lähdetä venyttämään. Käsikirjoituksesta on vastannut ohjaajan lisäksi Richard Raymond Harry Herbeck. Kaksi kirjoittajaa voisi pilata homman, mutta kirjoittajien yhteisymmärrys estää sen.
Leffojen uusintaversioilla on huono maine, eikä syyttä. Kyllähän se tiedetään, että Hollywood pyrkii maksimoimaan voitot, ei tekemään uniikkia elokuvataidetta – mutta silti remake remaken perään tuntuu kielivän totaalisesta alkuperäisideoiden puutteesta Kalifornian härmäisessä hillohelvetissä. Kauhuelokuvien puolella ilmiö tuntuu olevan erityisen yleinen ja kaltaiseni kalmafanin mieli on pahoittunut sen verran monta kertaa, että osaan melko lailla vaistomaisesti väistää suurinta osaa rahastusrysistä.
Elokuvataiteen vahvuus on sen visuaalisuus eikä kuvan tarvitse olla älykäs ollakseen merkittävä. Hausu on tästä malliesimerkki.
Kun teräs kohtaa lihan, teksti voittaa alatekstin.