Petoa etsimässä – Laajakuvan pieni suuri isojalkakatsaus, osa III
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Älä syö punaista lunta! Laajakuvan joulukauhuartikkelissa joulupukki puree ja lyö.
Viisi vuotta täyttänyttä Cinemadromea vietettiin jälleen Tampereen Arthouse Cinema Niagarassa 13.–14.11.2015.
Olkoon tämä pelkän muistokirjoituksen sijaan viimeinen hurraa-huutoni miehelle, jonka vaikutus kauhuelokuvaan on niin paljon enemmän kuin hänen ohjaustöidensä summa.
Chris Markerin essee-elokuva tai elokuvaessee Level Five on kuin pelilehden postmortem-artikkeli naitettuna Hiroshima mon amouriin. Tervetuloa hypertodellisuuteen.
Halloweenin ratoksi olen koonnut epäonnisen kolmentoista lyhärin verran suosikkejani kauhuanimaation kieroutuneesta maailmasta. Animaatio ja kauhu on aina ollut sidoksissa toisiinsa. Etenkin tekniikkana efekteille se on ollut perinteisesti yksi kauhuelokuvien pääelementeistä. Lue lisää
Moi, un noir on klassikko, jolla on tietysti oma paikkansa elokuvahistoriassa artifaktina ja maantieteellisenäkin esineenä, todisteena. Niin sanotun etnografisen elokuvan saralla se on suunnannäyttäjä ja toimi myös lähtölaukauksena afrikkalaisen elokuvakulttuurin kehitykselle tulevina vuosikymmeninä. Sen henkinen vaikutus on nähtävissä esimerkiksi Djibril Diop Mambétyn erinomaisessa maagisen realismin merkkiteoksessa Touki bouki (1971).
Nowheren kautta viimeiseen osaansa tuleva Gregg Arakin teiniapokalypsitrilogia jatkaa teemallisesti siitä mihin edellinen osa The Doom Generation jäi, joten luvassa on melkoista tunteiden myllytystä ja amerikkalaisia teinihylkiöitä. Alkutekstien rullatessa ruudulla saanee katsoja heti hyvän kuvan elokuvan valtavasta näyttelijäkaartista ja ennen kaikkea liudasta tunnettuja näyttelijöitä. Seesteisen musiikin soidessa vieritetään katsojan silmien eteen muiden muassa sellaisia kulttinimiä kuten 90-luvun teini-idoli Ryan Phillippe, Pulmusten typeränä blondina nähty Christina Applegate, James Caanin poika Scott Caan sekä tietysti Arakin vakiopoika James Duval.