Petoa etsimässä – Laajakuvan pieni suuri isojalkakatsaus, osa III
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Valo heijastui Lapin öisen taivaan ohella Sodankylän pimeiden teattereiden valkokankaille jälleen kerran 12.-16. kesäkuuta. Terveisiä myös hyttysiltä.
Rogue One on todiste siitä että Tähtien sodasta voidaan tehdä onnistunut spin-off-elokuva.
Splattaaminen on sen verran laadukkaasti toteutettua vanhan koulukunnan menoa, että se miellyttänee varmasti monia kyynisempiä old school -efektien puolesta puhujia.
Kauhupeli Until Dawn tuo hyvin esiin, mikä narratiivivideopelien valinnoissa mättää.
Vierailevana kirjoittajana H.T. Nuotio: “Vaikka en koe nähneeni likimainkaan tarpeeksi elokuvia kehdatakseni laatia mitään ‘kaikkien aikojen parhaat’ -tyyppisiä listoja, tiedän että jos sellaisen tekisin, John Guillerminin Rapture löytyisi takuuvarmasti kärkikymmeniköstä.”
The Guest on hieno elokuva myös siksi, että se yllyttää, niin kuin hyvä elokuvakritiikki, palaamaan teoksen tyylillisten esikuvien pariin ja löytämään ne uudelleen.
Tavoittelevatko Hollywoodin tuotantoyhtiöt viimeisiä helppoja voittoja vielä ennen kuin taiteenlajin nykyinen teollisuusmalli sukeltaa ja uudelleenrakentaminen alkaa jälleen?