Petoa etsimässä – Laajakuvan pieni suuri isojalkakatsaus, osa III
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Matkalla pohjoisen auringon alla – MSFF 2019
Valo heijastui Lapin öisen taivaan ohella Sodankylän pimeiden teattereiden valkokankaille jälleen kerran 12.-16. kesäkuuta. Terveisiä myös hyttysiltä.
Rogue One: A Star Wars Story (2016)
Rogue One on todiste siitä että Tähtien sodasta voidaan tehdä onnistunut spin-off-elokuva.
Deathgasm (2015)
Splattaaminen on sen verran laadukkaasti toteutettua vanhan koulukunnan menoa, että se miellyttänee varmasti monia kyynisempiä old school -efektien puolesta puhujia.
Until Dawn ja ainoa todellinen valinta
Kauhupeli Until Dawn tuo hyvin esiin, mikä narratiivivideopelien valinnoissa mättää.
Viattomuus ja epätoivo: John Guillerminin Rapture (1965)
Vierailevana kirjoittajana H.T. Nuotio: “Vaikka en koe nähneeni likimainkaan tarpeeksi elokuvia kehdatakseni laatia mitään ‘kaikkien aikojen parhaat’ -tyyppisiä listoja, tiedän että jos sellaisen tekisin, John Guillerminin Rapture löytyisi takuuvarmasti kärkikymmeniköstä.”
The Guest (2014)
The Guest on hieno elokuva myös siksi, että se yllyttää, niin kuin hyvä elokuvakritiikki, palaamaan teoksen tyylillisten esikuvien pariin ja löytämään ne uudelleen.
Genre-elokuva 9/11:n jälkeisessä Hollywoodissa
Tavoittelevatko Hollywoodin tuotantoyhtiöt viimeisiä helppoja voittoja vielä ennen kuin taiteenlajin nykyinen teollisuusmalli sukeltaa ja uudelleenrakentaminen alkaa jälleen?