Vuoden 2013 parhaat elokuvat, osa 1

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus

Ex-lakiopiskelija, teatteri ja televisioalan konkari Ken Loach (Mike Leigh’n lisäksi tunnetuimpia englatilaisia nykyohjaajia) muistetaan Suomessa ennen kaikkea hänen työväenluokkan ja sosiaaliverkostoissa rypivien elämää kuvaavista filmeistä. Niitä ovat esimerkiksi huostaanottokysymystä rajusti tarkasteleva Ladybird Ladybird, rakennustyömaaympäristöön osin sijoittuva Riff-Raff, työttömän ja terveystyöntekijän suhteesta kertova elokuva Nimeni on Joe, DDR:stä länteen tulleen taiteilijan pettymystä kuvaava Fatherland tai lemmikkihaukkaa pitävän pojan elämää luotsaava kaunis kuvaus Kes – poika ja haukka, joka oli muun muassa yksi Krzysztof Kieślowskin lempielokuvia. Koko uransa ajan Ken Loach on työskennellyt myös dokumenttielokuvan parissa.

The Purge (2013)

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila

Tuotantoyhtiö Blumhouse Productions on taas teettänyt kauhuelokuvan, tällä kertaa yhdessä taide-elokuvan suurtukija Michael Bayn kanssa. Kolminaisuuden viimeinen pala on ohjaaja/käsikirjoittaja James DeMonaco, joka on aiemmin ollut lähinnä kirjoituskoneen ääressä esimerkiksi The Negotiatiorin käsikirjoituksen teossa. Lopputuloksena syntyi The Purge, tai kuten sitä Suomessa markkinoidaan, Puhdistuksen Yö.

Lapsuuspelkoja aikuisille – Haastattelussa ohjaaja Elmo Rautio

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila

Elmo Rautio on oululainen findie-elokuvantekijä, ja luotsaa Aseman Lapset -nimistä elokuvaryhmää, joka on tehnyt jo kolme Muumeista inspiraatiota ammentavaa kauhuelokuvaa, jotka ovat jaossa YouTubessa. Laajakuvan toimittaja tavoitti miehen kesäloman tiimellyksessä ja haastatteli häntä elokuvanteosta ja etenkin Muumi-mytologiaan perustuvien kauhuelokuvien tekemisen syistä.

Halloween III: Season of the Witch (1982)

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila

Tommy Lee Wallacella oli unelma. Toimittuaan John Carpenterin Halloweenissa leikkaajana ja lavastajana, Carpenter ja Wallace halusivat kokeilla jotain uutta sarjan seuraavassa osassa. Lupaa ei heti tullut, vaan välissä väsättiin varsin hätäisesti Rick Rosenthalin ohjaama Halloween II. Carpenterin ja alkuperäisen Halloweenin tuottaja-käsikirjoittaja Debra Hillin käsikirjoitus ei auttanut sinänsä mukiinmenevää imitaatiota ensimmäisen osan hyveistä, ja lopputuloksena jatko-osa on ihan siedettävä muttei merkittävä slasher. Rosenthal jatkoi urallaan hyvien elokuvien turhaa jatko-osittamista esimerkiksi Hithchcockin Lintujen jatko-osalla 90-luvulla, kun taas Carpenter, Hill ja Wallace saivat viimein luvan toteuttaa alkuperäinen visionsa siitä, miten elokuvasarjan tulisi jatkua.

You’re Next (2013)

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila

Talo täynnä sukulaisia juhlistamassa yhdessäoloaan illallisen merkeissä. Uudet tyttö- ja poikaystävät esittäytyvät ensi kertaa patriarkaalisille vanhemmille. Letkeä keskustelu muuttuu pian kuitenkin riidaksi suuren kartanon ruokailutilassa, ja riidan tiimellyksessä kukaan ei huomaa, että erään tyttären uuden poikaystävän otsaa koristaa ikkunasta lentänyt varsijousen nuoli. Ja niitähän tulee lisää teräaseiden uhkan lisäksi ulkona ja sisällä vaanivien eläinnaamareihin sonnustautuneiden tappajien ansiosta.

Return to Nuke ’Em High Volume 1 (2013)

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila

Troma on edelleen kuumaa kamaa, ehkä jopa kuumempaa kuin koskaan. Vankalla fanikunnalla porskuttava lafka on nostanut roskan laaturimaa kerta toisensa perään. Yhtiön keulakuvan Lloyd Kaufmanin vierailu Night Visions -festivaalilla varmasti nostatti heidän tunnettuuttaan myös Suomessa. Showmiehenä tunnettu Kaufman tekee paluun juurilleen, sillä Return to Nuke ’Em High Volume 1 on taattua 80-lukulaista saastaa.

Fehér isten (2014)

Julkaistu: Kirjoittaja: Joonas Nykänen

White Godissa (tietysti myös anagrammi White Dogista) voisi olla potentiaalia kuulua maailman parhaimpien eläinelokuvien pyhään, hurjaan joukkoon (The Turin Horse, Balthazar, White Dog…) jos se ei kallistuisi jatkuvasti enemmän jonkin Disney Kotia kohti-rainan, Hopeanuolen ja Stephen King filmatisoinnin Cujo – kauhun silmät-elokuvan puuroutuvaan symbioosiin päin, samalla kun sitä haalistaa Espoo ciné -elokuville tänä vuonna niin tavanomainen harmaa valo ja lattea visuaalisuus muutamasta näyttävästä kohtauksesta huolimatta (hyvää kirjoitustakaan ei tee yksi tai kaksi hyvää ja todellista lausetta, jos kaikki muut lauseet ovat paskaa – sama pätee elokuvien kohtauksiin: lisäksi että tekee todellisia kohtauksia, täytyy osata laittaa ne oikeaan rytmiin).