Punaista valkoisella – retkellä video nastyjen maailmaan, osa 3
Isojalkoja, tappajanunnia, insesmiä ja snuffia - viimeiset seikkailut DPP:n virkamieskoneistossa
Ticks (1993)
Marihuananviljelijöiden luontoon levittämät kasvihormonit tekevät punkeista ihmisiä lahtaavia jättiläisiä Brian Yuznan tuottamassa geneerisessä eläinkauhuelokuvassa.
Hunchback of the Morgue (1973)
Hunchback of the Morgue on määrätietoinen sekoitus yliampuvaa tunteiden kosiskelua, splatteria sekä goottilaista kauhua.
Satan’s Bed (1983)
Tänä vuonna kolmenkymmenen vuoden kypsään ikään tullut Painajainen Elm Streetillä on kauhuelokuvien klassikoihin lukeutuvia teoksia, jolle on tehty liukuhihnan verran jatko-osia. Wes Cravenin luoma ja Robert Englundin loistavasti tulkitsema Freddy Krueger on ehdottomasti yksi kauhun ikonisimpia tappajia. Kyseinen hahmo sisältää aitoa pelkoa ja ripauksen huumoria samassa paketissa. Asioiden summa on sen verran kovaa luokkaa, että elokuvasta on tehty kopiointeja Aasian mantereella asti. Esimerkkinä voisi mainita intialaisen version, mutta jätetään tanssit ja laulamiset toiseen kertaan. Kerron teille ennemmin indonesialaisesta versiosta, jonka ohjauksesta on vastannut Lady Terminatorin sekä Mystics in Balin ohjannut kulttinimi H. Tjut Djalil
The Visit (2015)
M. Night Shyamalan floppasi Hollywoodin isojen studioiden parissa työskennellessään kahdesti putkeen The Last Airbenderillä ja After Earthillä, joten nyt on aika paeta tuttuun ja turvalliseen genreen eli kauhuun.
Texasin moottorisahamurhat (1974)
Huhupuheet sanovat, että Hooper olisi tehnyt Texasin Moottorisahamurhista alun perin komedian, mutta yleisö otti tarinan turhan tosissaan.
Kiinnelainaelokuvasta lyhyesti
Koko maailman sähköistänyt talouskriisi on tarjonnut amerikkalaisille elokuvatekijöille omanlaisen Graalin maljansa. Kriisitilanteita kuvaavissa elokuvissa toistuu ydinkysymys: Mikä meni vikaan?
Fehér isten (2014)
White Godissa (tietysti myös anagrammi White Dogista) voisi olla potentiaalia kuulua maailman parhaimpien eläinelokuvien pyhään, hurjaan joukkoon (The Turin Horse, Balthazar, White Dog...) jos se ei kallistuisi jatkuvasti enemmän jonkin Disney Kotia kohti-rainan, Hopeanuolen ja Stephen King filmatisoinnin Cujo – kauhun silmät-elokuvan puuroutuvaan symbioosiin päin, samalla kun sitä haalistaa Espoo ciné -elokuville tänä vuonna niin tavanomainen harmaa valo ja lattea visuaalisuus muutamasta näyttävästä kohtauksesta huolimatta (hyvää kirjoitustakaan ei tee yksi tai kaksi hyvää ja todellista lausetta, jos kaikki muut lauseet ovat paskaa - sama pätee elokuvien kohtauksiin: lisäksi että tekee todellisia kohtauksia, täytyy osata laittaa ne oikeaan rytmiin).
Halloween (2018)
Michael Myers palaa monimutkaisempana kuin koskaan. Kauhuklassikon modernisointi osuu kerrankin naulan kantaan.
Pori Film Festival 2021
Laajakuva käväisi jälleen Porin elokuvajuhlilla, tällä kertaa punaisen kohinan ja Alejandro Jodorowskyn mielipuolisuuden ympäröimänä.