Pelon maantiede (2000)

Oikeushammaslääkäri Oili Lyyra (Tanjalotta Räikkä) selvittää rannasta löytyneen ruumiin henkilöllisyyttä miesystävänsä, rikosetsivä Eero Harakan (Kari Sorvali) kanssa. Yksityiselämän puolella Oililla on ongelmia siskonsa Lauran (Anna-Elina Lyytikäinen) boheemin käytöksen kanssa. Oili haluaisi Lauran ryhdistäytyvän, käyvän koulunsa loppuun ja tähtäävän kohti keskiluokkaista unelmaa. Kaksi autoa, kaksi lasta ja yksi koira. Laura viettää kuitenkin aikaa naisten kanssa, jotka kyseenalaistavat Oilin neutraalin suhtautumisen työssään näkemään väkivaltaan ja naisten kohteluun. Kuin kohtalon ivaksi, Laura raiskataan puistossa, ja Oili joutuu kyseenalaistamaan oman luottamuksensa suomalaiseen oikeusjärjestelmään, omiin arvoihinsa ja ennen kaikkea miehiin. Lauran ystävät paljastuvat naisia kaltoin kohtelevia miehiä rankaisevaksi iskuryhmäksi, joka ottaa seuraavaksi kohteekseen nuorille tytöille pelon maantiedettä opettavan autokoulunopettaja Auvisen (Pertti Sveholm).

Leijonasydän (2013)

Arvot ovat nyky-Suomessa kovasti esillä. Oli kyseessä kansanedustajan usko raamatullisiin teksteihin tai talk show -juontajan närkästys kollegaansa kohtaan moraalittoman haastattelun tiimoilta, suurin osa mediassa käsitellyistä kansallisista kohuista liittyy lähes poikkeuksetta arvoihin tai väkivaltaan.

Midnight Sun Film Festival 2012, osa 1

Festariraportin ensimmäisessä osassa Tatsumi, 17 Girls, Kesä Monikan kanssa ja Hulluna Saraan.

DocPoint 2014, osa 1

Suomalaisilla väitetään olevan läheinen suhde luontoon, sillä luontomme on monella tapaa puhtaampi ja koskemattomampi kuin monien muiden maiden luonnot. Ja me suomalaiset ylpeilemme tällä, se on osa identiteettiämme; olemme metsäläiskansaa, joka on totta kai kaupungistunut, mutta silti liikutumme kyyneliin asti, kun kuulemme korpiemme kuiskinnan. Matkailualalla puhdas luonto on suurimpia valttikorttejamme (ellei jopa suurin), jota erityisesti Lapin matkailu käyttää hyväkseen houkutellessaan etelän puolimiljoonametropolin asukkaita ynnä muita turisteja. Ilmiselvästi Lapista löytyy paljon koskematonta erämaata, jota kansainväliset kaivosyhtiöt eivät ole vielä raiskanneet, mutta Ilkka Raution vaivaannuttava näkemys Levin turismista huomauttaa kuinka matkailualan luonto on vain irvikuva luonnosta. Vähän niin kuin harrastaisi seksiä pumpattavan barbaran kanssa oikean naisen sijasta.

Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva (2014)

“Meillä oli loppujen lopuksi aika laihat eväät. Me oltiin ihan normaaleja nuorukaisia, jotka lähtivät tekemään”, arvioi Juho Leppänen dokumentissa ideoimaansa projektiaan ajaa pakettiautolla muutaman kaverinsa kanssa tuhansien kilometrien matka Suomesta Nepaliin ja takaisin. Matkan tarkoitus oli käydä hakemassa nepalilaisen turvakodin naisten tekemiä koruja Suomeen myytäväksi hyväntekeväisyystarkoituksessa. Loppukesästä 2012 toteutetulla tempauksella haettiin hankkeelle näkyvyyttä niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa. Automatkan tiimoilta päivitettiin ahkerasti videoblogia, kerrottiin kuulumisia ja jaettiin Nepal-tietoutta. Seuraajia ja sponsoreita kertyi sen verran, että loppuvuodesta 2013 matkantekijät saivat kerättyä joukkorahoituksella, esimerkiksi ennakkolippuja myymällä, 33 000 euroa kasaan kuvatun materiaalin elokuvaksi saattamista varten.

Lovemilla (2015)

YLE:n nuortensarjana käyntiin ponkaissut #lovemilla on nyt päätynyt valkokankaalle vähemmän sosiaalisen median ytimeen pyrkivällä Lovemilla-nimellä. Kyseessä on verrattain raikas tuulahdus suomalaisessa elokuvassa, vaikka ei missään nimessä tahraton sellainen.

I Am Thor (2015)

Käppähevin kuninkaisiin lukeutuvasta Jon Mikl Thorista kertova I Am Thor esittelee katsojalleen kuuttakymppiä lähestyvän muskelimiehen, joka elättelee toiveita menestyvän rock-tähden ja mediapersoonan urasta.

Ollaan vapaita (2015)

Puhdasta ja helposti sulavaa komediaa etsivä yleisö saattaa vierastaa kesäistä musikaalikomediaa, jossa irtovitsien ja karikatyyrisen hauskojen henkilöhahmojen sijasta onkin oikeita ajatuksia herättäviä elementtejä.