Valkoinen peura (1952)
Erik Blombergin kauhuklassikko on kestänyt aikaa poikkeuksellisen kerrontansa ja oikeasti juurta jaksain mietityn tarinansa ansiosta.
Noita palaa elämään (1952)
Suomalainen kauhuelokuva oli todennäköisesti yhtä harvinainen ilmestys 50-luvulla kuin suomalainen toimintaelokuva. Mika Waltarin näytelmään perustuva ja Roland af Hällströmin ohjaama Noita palaa elämään on sinällään ihan sympaattinen, mutta kuitenkin tuhoon tuomittu yritys ottaa kyseinen genre haltuun. Elokuva sijoittuu Suomen perähikiälle, suuren kartanon ikkunoiden alle, jonka läheisellä suolla arkeologi Hannu (Toivo Mäkelä) ja hänen vaimonsa Greta (Hillevi Lagerstam) suorittavat kaivauksia. Paikalliset ukot varoittavat, että suo on saatanasta, mutta eihän akateemisilla helsinkiläisillä ole vainua tällaisille asioille.
Sala-ampuja (1952)
On suunnattoman ilahduttavaa nähdä yli 60 vuotta vanha elokuva, jonka traagiset tapahtumat ovat niin yksi yhteen tämän päivän tragedioiden kanssa, että se tuudittaa katsojan vaivaannuttavaan turvallisuuden tunteeseen. Ihmiset eivät ole nykypäivänä sen pahempia kuin ennenkään, vaikka tiedotusvälineiden kautta saattaa saada sellaisen kuvan ja tätä käsitystä tuputetaan jatkuvasti. Edward Dmytrykin Sala-ampuja kiemurtelee hitaasti, mutta varmasti katsojan ihon alle, vaikka muutamat esimerkit 50-lukulaisesta poliisityöstä joukkokuulusteluineen ovat tahattoman koomisia. Parhaimmillaan Sala-ampuja tuo mieleen Suomeakin vavahduttaneet surmatyöt, joissa murhaajan motiivina oli vain purkaa pahaa oloaan ja päästä tekonsa seurauksena laitoshoitoon.
Midnight Sun Film Festival 2012, osa 1
Festariraportin ensimmäisessä osassa Tatsumi, 17 Girls, Kesä Monikan kanssa ja Hulluna Saraan.