Kategoria:

Ralf Königin sarjakuvat elokuvina

Ralf König ei ole välttämättä Tom of Finlandin veroinen kansainvälinen homoseksuaalisuuden symboli. König, joka tarkoittaa kuningasta, on siitä huolimatta yksi menestyneimpiä ja tunnetuimpia saksalaisia sarjakuvataiteilijoita, mikä on huikea saavutus ottaen huomioon, että hän on kolmen vuosikymmenen ajan käsitellyt sarjakuvissaan pääasiallisesti homomiesten elämien ylä- ja alamäkiä. Neljä näistä sarjakuvista on saanut elokuvaversion: Vapautunut mies, Tappajakondomi, Kuin kanit konsanaan ja Lisistrata.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Night Visions Back to Basics 2014, osa 1

Helsingin elokuvakulttuurin hektisen festivaalikevään “asiallisimmaksi” festivaaliksi itseään markkinoiva Night Visions Back to Basics tarjosi muun muassa sarjamurhaajahoitsuja, itsetarkoituksellista kiduttamista sekä legendaarisen supersankarin suoraan Tromavillesta: Toxic Avengerin!

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Season Film Festival 2014

Carine Roitfeldia, Pariisin Voguen entistä päätoimittajaa voi kuvailla ikiliikkujaksi. Hän on ollut kansainvälisen huippumuodin merkittävimpiä nimiä useita vuosikymmeniä ja hän on mittavan kokoisen fanilauman jumalatar. Dokumentti Mademoiselle C seuraa Roitfeldin elämää Voguesta lähdön jälkeen, kun hän päätti perustaa oman muotilehden nimeltä CR ja millaisia kommelluksia tästä seurasi.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

Norte, the End of History (2013)

Nelituntinen Norte, the End of History käsittelee niinkin helppoja asioita, kuten mikä määrää ihmiselämän suunnan ja ihmisen persoonallisuuden. Sid Luceron esittämä lakimiesopiskelija Fabian potee ahdistusta ja merkityksettömyyden tunnetta. Hän ilmaisee tämän alkoholin ryydittämissä väittelyissä ystäviensä kanssa, mutta väittelyt eivät johda koskaan mihinkään, vaan jokainen palopuhe merkityksellisen muutoksen vuoksi luhistuu lopulta vitsailuun. Fabianilla on myös suhde ystävänsä tyttöystävän kanssa, jolle hän ilmaisee kaipaavansa järjestystä elämäänsä, kun tyttöystävä on huomannut Fabianin asunnossa japanilaisen lampunvarjostimen. Fabian avautuu hänelle kuinka pitää myös japanilaisista haiku-runoista niiden järjestelmällisyyden takia.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Helsinki Cine Aasia 2014

Poliisimies Zhang Hui Lingin vastuulle kuuluu Pekingin katutason rikollisuus ja hän kyttää päivin öin taskuvarkaita ja humpuukimaakareita. Kadut ovat tulvillaan erilaisia venkuloita: korvausrahan toivossa auton alle heittäytyviä muka-rampoja, väärennetyn rahan vaihtajia, uskonnollista krääsää tuputtavia guruja ynnä muita. 21 miljoonan ihmisen kaupungista löytyy höynäyttäjiä ja höynäytetteviä ikuisiksi ajoiksi ja Zhang kokee ajoittain suurta ahdistusta ihmisten vilpillisyyden takia, joka tuntuu loputtomalta suolta.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Pelon maantiede (2000)

Oikeushammaslääkäri Oili Lyyra (Tanjalotta Räikkä) selvittää rannasta löytyneen ruumiin henkilöllisyyttä miesystävänsä, rikosetsivä Eero Harakan (Kari Sorvali) kanssa. Yksityiselämän puolella Oililla on ongelmia siskonsa Lauran (Anna-Elina Lyytikäinen) boheemin käytöksen kanssa. Oili haluaisi Lauran ryhdistäytyvän, käyvän koulunsa loppuun ja tähtäävän kohti keskiluokkaista unelmaa. Kaksi autoa, kaksi lasta ja yksi koira. Laura viettää kuitenkin aikaa naisten kanssa, jotka kyseenalaistavat Oilin neutraalin suhtautumisen työssään näkemään väkivaltaan ja naisten kohteluun. Kuin kohtalon ivaksi, Laura raiskataan puistossa, ja Oili joutuu kyseenalaistamaan oman luottamuksensa suomalaiseen oikeusjärjestelmään, omiin arvoihinsa ja ennen kaikkea miehiin. Lauran ystävät paljastuvat naisia kaltoin kohtelevia miehiä rankaisevaksi iskuryhmäksi, joka ottaa seuraavaksi kohteekseen nuorille tytöille pelon maantiedettä opettavan autokoulunopettaja Auvisen (Pertti Sveholm).

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

DocPoint 2014, osa 4

Moi, un noir on klassikko, jolla on tietysti oma paikkansa elokuvahistoriassa artifaktina ja maantieteellisenäkin esineenä, todisteena. Niin sanotun etnografisen elokuvan saralla se on suunnannäyttäjä ja toimi myös lähtölaukauksena afrikkalaisen elokuvakulttuurin kehitykselle tulevina vuosikymmeninä. Sen henkinen vaikutus on nähtävissä esimerkiksi Djibril Diop Mambétyn erinomaisessa maagisen realismin merkkiteoksessa Touki bouki (1971).

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus