Loud Silents Festival 2021
Laajakuva osallistui Helsingissä festivaalivuoden loppusuoraan, kun Loud Silents soitti mykkäelokuvien ilosanomaa yhdeksättä kertaa.
Rakkautta & Anarkiaa 2021, osa 1
Vuoden Rakkautta & Anarkiaa -reportaasi käynnistyy musiikin merkeissä.
Battle Royale ja väkivallan verho
Verta ja suolenpätkiä pursuavan toimintaspektaakkelin sijaan Fukasakun joutsenlaulu on ennen kaikkea yksi kaikkien aikojen parhaista coming of age -elokuvista.
Hyvinvointiyhteiskunnan nielussa – tanskalaisen nykyelokuvan järjestelmäkritiikki
Aina kun viivoja vedetään, jää sen ulkopuolelle ja lyijykynän jäljen peittoon joku. Hyvinvointiyhteiskunnan unohtamille tilanne on useimmiten karu. Eetosta ei saa rikkoa, sillä esimerkiksi Tanskan kokoisella maalla ei ole juuri mitään muuta ylpeydenaihetta kuin pitkäjänteisellä ajattelulla luotu kansankoti.
Petra von Kantin katkerat kyyneleet (1972)
Elämän ja teatterin suhde on ikiaikainen ykseys taiteessa, ja hyvin harva tekijä on kyennyt käsittelemään näin suurta aihetta yhtä syvällisesti ja tarkkanäköisesti kuin Fassbinder.
Helsinki Cine Aasia 2015, osa 1
Olimme jo kolmatta kertaa tutustumassa Helsinki Cine Aasian tarjontaan. Tässä ensimmäisessä osassa on tarjolla niin eteläkorealaista vakoiluelokuvaa, filippiiniläistä kasvukertomusta kuin uutta kiinalaista rikoselokuvaa.
Loud Silents 2014
Aina ajankohtainen Charlie Chaplin on tänä vuonna erityisen huomion kohteena ympäri maailman, sillä kulkurihahmon ensiesiintymisestä tuli helmikuussa kuluneeksi 100 vuotta ja tämän myös Loud Silents huomioi esittämällä kolme Mutual-kauden komediaa. Säestyksestä vastasi Janne Kuusisen ja Heikki Laaksosen muodostama haitari-rumpu-kokoonpano Duo Dissanay, jonka veto oli niin perinteinen, tyylipuhdas kuin vaihtelevakin.
The Best Years of Our Lives (1946)
Näennäisestä temaattisesta samannäköisyydestä huolimatta The Best Years of Our Livesilla ei taida olla muuta yhteistä monenkaan nykyisen Hollywood (vaikka elokuvasta suuri osa kuvattiinkin Cincinnatissa, Ohiossa)- ja Oscar-elokuvien kanssa kuin niiden pitkä kesto (esimerkeiksi mainittakoot ylisentimentaalinen The Curious Case of Benjamin Button tai samaa sontaa edustava Crash, 2004) – vaikka tämä tuntuukin ainakin viisi kertaa lyhyemmältä kuin moni niistä. William Wyler liikuttaa tarinaa klassiseen tapaan kuvakokojen vaihteluilla, taustamusiikilla, käyttäen näyttelijöitä kuin karjaa tai kuten orkesterijohtaja ohjaa soittajiaan. Jos elokuvassa näytetään kivääri, on varmaa että sitä tullaan myös käyttämään.