Tomb of Dracula (1980)
Tästä elokuvasta ei voi puhua ilman, että puhuu Olavi Virran pojan tuottamasta käsittämättömästä dubbauksesta.
Tästä elokuvasta ei voi puhua ilman, että puhuu Olavi Virran pojan tuottamasta käsittämättömästä dubbauksesta.
Sam Firstenberg kävi Suomessa. Tiedossa puhetta rasismista, tuotantovaikeuksista ja TV-oikeuksien myymisestä.
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Seitsemättä kertaa järjestetyn, yleisöennätykseensä yltäneen Season Film Festivalin tarjonnasta Laajakuvan katseluun valikoitui amerikkalaista indietä, yksi studioelokuva, dokumentteja sekä kotimaisia lyhytelokuvia. Festivaalin elokuvissa olivat tuttuun tapaan esillä sukupuolen ja identiteetin kysymykset.
Jack Witikan toiseksi viimeinen teatteriohjaus on katsojaan mieleen ronskisti vaikuttava, aikansa huvituksia dokumentoiva kesäelokuva.
Sombre on häpäisyä, paljon rajumpi tabujen puhkaisemisen yritys kuin silkka väkivallan tai seksin esittäminen, sillä siinä käydään merkitysten merkityksellisyyttä, elokuvan luutuneita muotoja, vastaan.
Erityisellä tavalla huonoista elokuvista on usein mielenkiintoisempaa kirjoittaa kuin hyvistä elokuvista. Tällöin yhdellä kertaa saa käsitellä paitsi elokuvan mielenkiintoisia tavoitteita, myös sen vielä mielenkiintoisempia tapoja epäonnistua niiden saavuttamisessa. Dicke Mädchen – Heavy Girls ei ikävä kyllä ole missään merkityksessä mielenkiintoinen – se on vain yksinkertaisesti mitäänsanomattoman huono.
1950-luku on helppo nähdä japanilaisen elokuvan kulta-aikana. Nimekkäimmät ohjaajat nostivat entisestään tasoa, ja uusia nimiä alkoi tulla esille ryminällä. Uusi aalto alkoi nostaa päätään mitä pidemmälle vuosikymmen eteni ja sitä kautta sodanaikainen nuorempi sukupolvi alkoi saada ääntään enemmän ja enemmän esille. Alkuvuodet olivat kuitenkin suvereenisti kolmen kovan juhlaa.