Pääkirjoitus: Elokuva on esitys

Mikko Lamberg, heinäkuu 2026, nro 2

Laajakuvan toisessa numerossa käsitellään performanssin eri sävyjä elokuvan kontekstissa matalasta korkeaan, taiteen raja-aitoja ylittäen ja ulkoelokuvallisestikin.

Aihepiiriin kuuluvat tietenkin näyttelijät. Santeri Pajun kattava artikkeli omaa rooliaan julkisuudessa etsineen Vanityn urasta on kiinnostava katsaus heille, joita kiinnostavat myös elokuvataiteen marginaalihahmot. Vanity on hyvä esimerkki hahmosta, jonka profiilissa julkisuuden ja yksityisyyden, omaehtoisuuden ja muiden vaatimusten rajat menivät vuosien mittaan joka kerta uudestaan sekaisin.

Kaksi vaikeaa luonnetta ja diivamaista esiintyjää olisi täyttänyt tänä vuonna sata vuotta. He ovat naurumaakari Jerry Lewis ja raivopäinen Klaus Kinski, joiden sieluihin kurkistavat Kalle Toivonen ja Joonatan Nikkinen.

Teatteri- ja elokuvaohjaaja Heikki Kujanpää kertoo Tua Parkkisen haastattelussa näyttelemisen taiteen muutoksista vuosikymmenten varrella.

Viime aikoina AI-teknologia on uhannut taiteenalan performatiivista, ihmislähtöistä ulottuvuutta. Harri Halonen puhuu esseessään tekoälyn käytöstä kuolleiden näyttelijöiden manaamiseksi henkiin. Siiri Reiniluoto taas pohtii sitä, onko todellisia elokuvatähtiä enää olemassa.

Yhdenlainen performanssi ovat elokuvaohjaajien vierailut talk show -ohjelmissa. Jouni Heinonen nostaa esiin muistiinpainuvimpia visiittejä vuosikymmenten varrelta. Heinonen kirjoittaa myös pitkässä ja mielenkiintoisessa artikkelissa 60-70-lukujen ruotsalaisesta eksploitaatiosta, jota on nykyisin saatavilla myös kotikatsomoihin laatujulkaisuina.

Performanssi katsojalukuina nousee esiin Joakim Ruismaan pisteliäässä mielipidekirjoituksessa fanikulttuurien pakkomielteestä lipputuloihin. Jouni Heinonen taas muistelee omaa elokuvarakkautensa alkuaikaa leikekirjojen äärellä ja manaa pinnallista Letterboxd-kulttuuria.

Musiikki, tanssi ja elokuva risteävät lehdessämme usealla tavalla. Niilo Rantala esittelee artikkelissaan suomalaista iltamakulttuuria. Millaisia ovat iltamaelokuvat? Onko niitä? Milo Kiviranta käsittelee vuorostaan Todd Haynesin muusikkoelämäkertaelokuvissa ilmenevää tähden ja yleisön välistä suhdetta. Mikko Lambergin esseehkössä kirjoitelmassa taas ovat syynissä vuoden alussa kuolleen Frederick Wisemanin tanssidokumenttien epävirallinen trilogia.

Isossa kritiikkipaketissa Jouni Heinonen kirjoittaa Lumière-veljesten restauroituja teoksia esittelevästä dokumentista ja japanilaisen kulttiohjaajan Transcending Dimensions -pätkästä. Santeri Paju moitiskelee Michael-elämäkertaelokuvaa ja ylistää uutta Backrooms-kauhufilmiä. Joonas Nykänen vuolee lastuja Kuolleista lehdistä. Emmi Ketonen taas esittelee espanjankielistä elokuvaa: Alberto Serran härkätaisteludokumentti Hiljaisuus on hetkissä on kuva yhdenlaisesta tragediasta. Romería ja Calle Malága taas vievät ihmisläheisempiin tunnelmiin. Urheiluperformanssista kertoo Mikko Lambergin kritikoima höntsä-baseball-elokuva Eephus.

Uskoakseni tarjoamamme lukupaketti on tarpeeksi monipuolista viihdettä kesäiltoihin tai ainakin vaihtelua ristikkolehtiin. Ei muuta kuin pläräämään!