Atlantin laidalla isää etsimässä

Emmi Ketonen, heinäkuu 2026, nro 2

Romería – Toivon jäljillä on toinen elokuva, joka nähdään suomalaisissa elokuvateattereissa katalaaniohjaaja Carla Simónilta (s. 1986). Edellinen, persikanviljelijöistä kertova pitkä elokuva Tämä maa (Alcarràs, 2022) palkittiin Kultaisella karhulla Berliinin elokuvajuhlilla. Uusi elokuva puolestaan kilpaili Kultaisesta palmusta Cannesin elokuvajuhlilla. Läpimurtoelokuva Estiu 1993 (2017) jäi Suomessa aikoinaan vaille levitystä.

Nämä kolme pitkää elokuvaa antavat Simónista kuvan erityisen taitavana lasten ja nuorten ohjaajana. Simónin elokuvissa on aina tietynlainen nostalginen, menneeseen katsomisen ulottuvuus. Myös uusimmassa elokuvassa vastauksia haetaan nuoruudesta ja sen muistoista. 

Ohjaaja on kertonut Romerían olevan hänen tähänastisista elokuvistaan omakohtaisin. Simónin vanhemmat kuolivat aidsiin. Isä silloin, kun Simón itse oli kolmevuotias; äiti, kun tytär oli kuusivuotias. Romerían voi nähdä peilaavan ohjaajan omaa sukuhistoriaa.

Elokuva kertoo 18-vuotiaasta Marinasta (Llúcia Garcia), joka etsii isäänsä nykyisyydestä, tulevasta ja menneestä. Elokuvassa on jonkin verran Charlotte Wellsin Aftersunin (2022) henkeä. On aurinkoinen kesä ja meri, videokamera, harppauksia ajassa edestakaisin, omien vanhempien tavoittamista omassa elämässä. Tunnelmana eräänlainen vääjäämättömyys.

Marina on hakemassa opiskelemaan elokuva-alaa, mutta opiskelustipendiä varten hän tarvitsee todistuksen, jollaista ei rekistereistä löydy. Marina väittää kyllä tietävänsä, kuka hänen isänsä oli, mutta virallisesti asiasta ei ole mustaa valkoisella. Ja tietääkö hän sittenkään nuorena kuolleesta isästään aivan koko totuutta? 

Barcelonassa varttunut Marina pakkaa videokameransa rinkkaan ja matkaa Espanjan toiselle laidalle Galiciaan, isänpuoleisten sukulaistensa luo. Hän tapaa ensimmäistä kertaa isänsä vanhemmat ja sisarukset perheineen eli omat isovanhempansa, tätinsä, setänsä ja serkkunsa. Ensinnä mainittujen hän toivoo allekirjoittavan puuttuvat paperit. 

Samalla ilmasto vaihtuu leppeästä Välimerestä hyytävään Atlanttiin. Satamakaupunki Vigossa Marina oppii paljon uutta isästään ja oikeastaan molemmista vanhemmistaan, mutta hän joutuu myös kohtaamaan jälkeen jääneiden sukulaisten vaikenemisen ja vastahakoisuuden. Suvussa piilee salaisuuksia.

Aivan näin selkeästi kertomus ei kuitenkaan alusta pitäen etene. Carla Simón on taitava rakentamaan juonia, joita ei tarvitse vääntää katsojalle rautalangasta. Tarvittavat tiedot tulevat kyllä esiin ajallaan, mutta elokuva ei lepää yksin juonellisten kiintopisteiden varassa. 

Olennaisempaa on aistiminen. 

Romeríassa keskeisen roolin saa meri, joka toisaalta yhdistää Katalonian ja Galician, toisaalta luo uudenlaisen maiseman, menneisyyttä heijastavan peilin nuorena orvoksi jääneen Marinan itsereflektiolle. Ja tietenkin meri kannattelee myös silloin, kun asiat menevät hankaliksi. Mereen (espanjaksi mar) viittaa enteellisesti myös Marinan nimi.

Romería puolestaan tarkoittaa pyhiinvaellusta. Elokuvassa koetaan hurmiollinen vaihe, jossa Marina kykenee todistamaan vanhempiensa elämää välittömästi, ilman ajallista etäisyyttä. Tämä vaatii kuitenkin uhrausta. Marinan pyhiinvaellus merkitsee totuuden etsintää, mutta löytääkseen totuuden vanhemmistaan, hänen on oltava valmis ylittämään omat rajansa.

Kuten sanottu, Simón on taitava lasten ja nuorten ohjaamisessa. Myös Romeríassa näyttelijöiden luonnollisuus ja luontevuus korostuvat. Tällä kertaa vaikutuksen tekee pääosassa nähtävä ensikertalainen Llúcia Garcia, joka onnistuu vaikuttamaan nuorelta ja kypsältä samaan aikaan. 

Koska Marinan vanhempien nuoruus ajoittuu 1980-luvulle, tuo elokuva näkyväksi myös sen ajan nuorisokulttuuria. Espanjassa 1980-luku merkitsi Francon hallinnosta vapautuneen ja vakautuneen demokratian ensi askelia. Ilmapiirin vapautuneisuus toi kuitenkin muassaan myös lieveilmiöitä, tässä tapauksessa huumeidenkäytön ja aidsin. 

Mennyttä nuorisokulttuuria lähestytään elokuvassa ennen kaikkea musiikin välityksellä. Paikallisen punk-rockbändi Siniestro Totalin kappale ”Bailaré sobre tu tumba” (1985, Tanssin haudallasi) ja sen makaaberit tanssikoreografiat muistuttavat nuoren elämänkulun arvaamattomuudesta, toisaalta nuorten kapinallisuudesta aiempia sukupolvia kohtaan.

Romería, 2025. Espanja, Saksa. 112 min. 1.85:1.

Tuot. María Zamora Ohj. Carla Simón, Käsikirj. Carla Simón, Kuv. Hélène Louvart, Leik. Sergio Jiménez, Ana Pfaff, Art. Mónica Bernuy, Pääos. Llúcia Garcia, Mitch Martín, Tristán Ulloa, Celine Tyll, León Romagosa.