Beyond the Gates (2016)
Tee verityöt ja opi pelaamaan.
Blue Collar (1978)
Hajota ja hallitse. Omistava luokka tekee mitä tahansa pitääkseen työtä tekevän luokan ruodussa. He yllyttävät vanhan miehen nuorta miestä vastaan ja mustan miehen valkoista miestä vastaan, jotta työväenluokka ei koskaan järjestäytyisi käydäkseen omistavan luokan kimppuun. Yksinkertainen suunnitelma ja tuntuu toimivan. Paul Schraderin unohdettu helmi Blue Collar on tuskallisen hieno kuvaus kuinka työväenluokan keskinäinen solidaarisuus ja ystävyys on pohjimmiltaan selkärangaton haave, jonka tarkoituksena on antaa kuhnureiden nauttia muutamista armonpaloista samalla kun pomomies tietää tasan tarkkaan mistä naruista vedellä ja vie rahat.
Hellboy (2019)
Neil Marshallin uusi Hellboy-sovitus on fanipojan homage Pimeyden armeijalle.
Jason Bourne (2016)
Matt Damon palaa Jason Bournen rooliin täysin turhaan poliittisesti latautuneessa jatko-osassa, jossa tietotaito on yhä hallussa, mutta kaikki muu hieman hakusessa.
Train to Busan (2016)
Elokuva on täysin katsottavissa ilman sen politiikan huomioimista, mutta ainakin se ottaa selkeän ja lähes poskia kuumottavan vasemmistolaisen näkökulman, jollaisia ei olla läntisissä elokuvissa, puhumattakaan spektaakkeleista, nähty aikoihin. Virkistävää!
Evil Dead (2013)
Leffojen uusintaversioilla on huono maine, eikä syyttä. Kyllähän se tiedetään, että Hollywood pyrkii maksimoimaan voitot, ei tekemään uniikkia elokuvataidetta - mutta silti remake remaken perään tuntuu kielivän totaalisesta alkuperäisideoiden puutteesta Kalifornian härmäisessä hillohelvetissä. Kauhuelokuvien puolella ilmiö tuntuu olevan erityisen yleinen ja kaltaiseni kalmafanin mieli on pahoittunut sen verran monta kertaa, että osaan melko lailla vaistomaisesti väistää suurinta osaa rahastusrysistä.
Foxcatcher (2014)
Ajatellaan, että keski-ikäistynyt Riku Rikas, jonka kohtalo on päätyä Charles Foster Kaneksi ja jonka äitisuhde on Norman Batesin luokkaa, rakastuu Rocky-elokuviin, etenkin siihen kylmän sodan propagandaan, jossa Amerikka kohtaa Neuvostoliiton.
Only Angels Have Wings (1939)
Hawksin elokuva liikkuu alati eteenpäin, tanssii, virtaa ja ylittää, tuosta noin, rajoja, joita ei ole tarkoitettu ylitettäviksi: sen puhdas täsmällisyys loistaa keinotekoisenkin ja sähkövirtaisen valon takaa.
Only the Strong (1993)
Voi pojat! Olen syntynyt vuonna 1990, ja kuten varmasti kaikilla muinakin vuosina syntyneille (mikäli heitä on), myös minulle on aina esittäytynyt erittäin kiinnostavana aiheena ei minua edeltäneen sukupolven lapsuusaika, vaan kirjaimellisesti muutamaa vuotta minua vanhempien ihmisten lapsuus. Millaista olisikaan ollut olla koulussa vuonna 1993? Onneksi minun ei tarvitse vaivautua miettimään asiaa, sillä kyseisen vuoden kirkkaimpiin saavutuksiin kuuluva Only the Strong vastaa jokaiseen kysymykseeni ja tekee sen käyttäen apunaan yhtä aikansa kuumimmista taistelulajivillityksistä. Eri vänkää!