Where to Invade Next (2015)
Michael Mooren uutuus on viihdyttävä komedia, jota katsoessa on parasta muistaa nyrkkisääntö: vaikka elokuva on dokumentti, se on silti vain elokuvaa.
If you didn't find what you were looking for, try a new search!
By Valtteri Mörttinen|2016-04-14T16:57:02+03:0015.04.2016|Kritiikit|
Michael Mooren uutuus on viihdyttävä komedia, jota katsoessa on parasta muistaa nyrkkisääntö: vaikka elokuva on dokumentti, se on silti vain elokuvaa.
By Ilkka Hemmilä|2016-03-02T18:20:52+02:0022.09.2014|Kritiikit|
Animaatioelokuvilla on leimallinen maine lastenelokuvina. Koska niitä raahautuvat teattereihin katsomaan lasten lisäksi myös näiden vanhemmat, ryyditetään rainoja aikuiseen makuun tähdätyllä huumorilla. Nykyään esimerkiksi DreamWorks on rakentanut koko brändinsä joka suuntaan paisuilevasti säntäilevän digianimaation ja äkkiväärien viittausten tasapainottamisen varaan. Näiden elementtien yhdistelmästä syntyy markkinointinimitys "koko perheen elokuva", joka operoi enemmän tai vähemmän "jokaiselle jotakin" -periaatteella.
By Mikko Lamberg|2016-03-02T15:47:31+02:0009.10.2013|Kritiikit|
Decasia on siitä harvinainen kokeellinen filmi, että suosittelisin sitä jokaiselle elokuvasta vähänkin kiinnostuneelle.
By Miikka Kaitila|2022-10-10T10:06:52+03:0030.07.2015|Kritiikit|
Toisinaan sitä pysähtyy miettimään tajuaako McQuarrie itsekään elokuvansa hölmöyttä, mutta pohjimmiltaan uskoisin näin enimmäkseen olevan.
By Jaakko Kuitunen|2016-09-01T21:36:10+03:0002.09.2016|Esseet ja kolumnit|
Mitä todella tapahtui, kun 1986 Tšernobylissa sattui ydinvoimalaonnettomuus? Syytekirjelmäksi ja salaliittoteoriaksi rakentuva The Russian Woodpecker kertoo Itä-Euroopan lukitusta geopolitiikasta.
By Joonatan Nikkinen|2020-05-27T15:20:00+03:0027.05.2020|Kritiikit|
Marihuananviljelijöiden luontoon levittämät kasvihormonit tekevät punkeista ihmisiä lahtaavia jättiläisiä Brian Yuznan tuottamassa geneerisessä eläinkauhuelokuvassa.
By Miikka Kaitila|2022-10-10T10:06:40+03:0031.08.2015|Esseet ja kolumnit|
Olkoon tämä pelkän muistokirjoituksen sijaan viimeinen hurraa-huutoni miehelle, jonka vaikutus kauhuelokuvaan on niin paljon enemmän kuin hänen ohjaustöidensä summa.
By Tuomas Porttila|2016-08-01T12:46:09+03:0026.06.2015|Kritiikit|
Vuonna 1984 käynnistynyt James Cameronin aloittama Terminator-elokuvasarja muistetaan Arnold Schwarzeneggerin läpimurtona. Viimeisimmät osat ovat poukkoilleet ties missä jatkumoissa sekä lopulta tuotantolimbossa. Lopullinen naula näytti tulevan arkkuun, kun neljännen osan ohjaajaksi pestattiin lähinnä hömppätoiminnan parissa kunnostautunut McG, eikä Schwarzeneggeria saatu mukaan uusimaan rooliaan. Terminator: Salvationin lopputulos on vielä kaikille suhteellisen tuoreessa muistissa, mutta nykyisen Hollywoodin tietäen, tämä ei kuitenkaan estä yrittämästä uudestaan.
By Jens Hattuniemi|2016-03-02T13:24:34+02:0022.02.2013|Kritiikit|
Anoreksia nervosa on sairaus, mitä on hyvin helppo olla ottamatta vakavasti. Typerä ämmä ei halua syödä? Entä sitten? Miksi kutsuisit anoreksiasta kärsiville suunnattua ravintolaa? Tyhjä lautanen. Yksinäinen kokki. Vaikka koomikko George Carlinin hauskoista anekdooteista vaikuttaisi uupuvan empatia tai myötätunto, niin hän ei sävellä riitasointuja vain luuviuluista. Carlin kritisoi ennen kaikkea länsimaista kulttuuriamme, joka on selkeästi ympäristö, missä tällaiset sairaudet voivat syntyä. Ilmiö on niin laaja, että anoreksia nervosaa sairastaville on hoitokoteja jollaisen arkea Lauren Greenfieldin Thin käsittelee.
By Jens Hattuniemi|2016-02-28T01:53:50+02:0020.01.2014|Kritiikit|
Mistä syntyy julkkiksen vetovoima? Miksi joku pitää Cheekistä, joku Sofi Oksasesta ja joku haikailee edelleen Tauno Palon tai Matti Pellonpään perään? Haluamme uskoa, että heissä on synnynnäistä, aitoa vetovoimaa, jota karismaksikin kutsutaan. Eikä käy kiistäminen, kaikki neljä edellä mainittua ovat tai olivat hyviä työssään ja lahjakkaita ihmisiä, mutta heidän ympärillään on myös suuri määrä kaikkea lahjakkuuteen liittymätöntä, jotka paisuttavat illuusiota heidän erityisyydestään. Kasvot väkijoukossa, vuonna 1957 ilmestynyt ja edelleen häkellyttävän ajankohtainen mestariteos, peräänkuuluttaa medialukutaidon perään lähes 60 vuotta aiemmin ennen kuin tätä käsitettä Suomessa on hädin tuskin sisäistetty. Andy “Matlock” Griffith esittää viihteen kultapoikaa, jonka tarina repii auki julkkikseen ammattiin liittyvän imagon paljastaen alta valtavan koneiston, jonka tarkoituksena on tehdä aidosta parempaa.