Tunnetaan myös nimellä: The Boxtrolls
Maa: Yhdysvallat
Genre: Animaatio, fantasia, lastenelokuva
Ohjaus: Graham Annable, Anthony Stacchi
Käsikirjoitus: Irena Brignul, Adam Pava, Alan Snow
Leikkaus: Edie Bleiman
Sävellys: Dario Marianelli
Näyttelijät: Ben Kingsley, Isaac Hempstead-Wright, Elle Fanning, Jared Harris, Richard Ayoade, Tracy Morgan, Nick Frost, Simon Pegg
Animaatioelokuvilla on leimallinen maine lastenelokuvina. Koska niitä raahautuvat teattereihin katsomaan lasten lisäksi myös näiden vanhemmat, ryyditetään rainoja aikuiseen makuun tähdätyllä huumorilla. Nykyään esimerkiksi DreamWorks on rakentanut koko brändinsä joka suuntaan paisuilevasti säntäilevän digianimaation ja äkkiväärien viittausten tasapainottamisen varaan. Näiden elementtien yhdistelmästä syntyy markkinointinimitys “koko perheen elokuva”, joka operoi enemmän tai vähemmän “jokaiselle jotakin” -periaatteella.
Boksitrollien myötä kolmannen pitkän animaatioelokuvan julkaiseva Laika-studio sen sijaan vaikuttaa elävän sen varassa, kuinka hyvin se onnistuu mielyttämään Internetin nörtähtäviä elokuvablogisteja ja heidän lukijoitaan. Studion elokuvathan ovat pienehköjä, mutta yksityiskohtaisia stop motion -tuotoksia, joissa muusta maailmasta itsensä katkeralla tavalla ulkopuoliseksi kokevat sankarit taistelevat hyväksymisongelmien ja vanhanaikaisten elokuvahirviöiden parissa. Studion aikaisemmat elokuvat Coraline ja ParaNorman eivät olleetkaan ennen kaikkea rahallisia menestyksiä, vaikka niittivätkin arvostusta aina Oscar-ehdokkuuksiin asti. Sen sijaan ne puhuttelivat pienen yleisön mieltymyksiä.
Tältä linjalta Boksitrollit poikkeaa, ja se vaikuttaa edeltäjiään enemmän lastenelokuvalta. Leffan tapahtumat sijoittuvat Juustingin kaupunkiin, jonka katujen alla elelee rauhanomaisten, laiskasti “suomennettujen” boksitrollien yhdyskunta. Tarinan päähenkilö Egu on peikkojen parissa kasvanut ihmislapsi, jonka katoaminen otusten matkaan on vahvistanut kaupunkilaisten käsityksiä maanalaisista elelijöistä hengenvaarallisina tuholaisina. Näitä pelkoja hyödyntäen hämäräperäinen herra Sieppo on alkanut metsästää boksitrolleja parantaakseen omaa asemaansa kaupungissa.
Tarinan opetukset noudattelevat ilahduttavasta ParaNormanista tuttuja teemoja ennakkoluulojen kaatamisesta, erilaisuuden kohtaamisesta sekä pelkojen voittamisesta. Samalla leikitellään ajatuksella, että ihmiset ovat tarinan varsinaisia monstereita kaameampia hirviöitä. Käsittely on vain muuttunut pari pykälää alleviivaavammaksi. Kun ydinviesti uuden kohtaamisesta avoimin mielin paasataan auki toista – muttei viimeistä – kertaa, aliarvioidaan kaikenikäisten katsojien älykkyyttä pahemman kerran.
Kompromissit näkyvät erityisesti elokuvan viimeisellä kolmanneksella. Coralinen ja ParaNormanin finaaleissa oli kyse jännittävän toimintakohtauksen säästämisestä hahmokehityksen huipentumaksi. Niissä päähahmot kohtasivat viimeinkin omat pelkonsa. Boksitrollien finaali on sitä vastoin tympeän, elokuvaan vasta puolivälin jälkeen ilmestyvän steampunk-koneen ympärille rakennettu tunteellisesti tyhjä huvipuistoajelumainen kohellusjakso. Hahmotason panokset on kulutettu loppuun toisen näytöksen alussa ja kolmannen näytöksen alussa lauottuihin kömpelöihin mono- ja dialogeihin. Lisäksi lienee sanomattakin selvää, että karikatyyrimaisen ilkeästä herra Sieposta ei muodostu kovin mukaansatempaavaa konnahahmoa, jollainen studion aikaisemmissa elokuvissa saatiin aikaan.
Elokuvan animaatiojälki sitä vastoin edelleen ilahduttanee Laikan faneja. Kuvasto maiskuttelee studion edellisiäkin elokuvia inhottavammilla aiheilla olematta kuitenkaan luotaantyöntävä. Vinohampaiset boksitrollit ruokailevat torakoilla, mistä lapsikatsojat ovat todennäköisesti lähinnä innoissaan. Sitä vastoin aidosti yököttävimmät kuvat on varattu ihmishahmoille, mikä toteuttaa tarinan teemoja kömpelöä sanajauhantaa tehokkaammin. Studion edellisillä kerroilla hienovaraisesti hallitsema 3D-efekti ei kuitenkaan tällä kertaa onnistu löytämään Coralinessa ja ParaNormanissa tekniikkakikan ansiosta hetkittäin tavoitettua epätoden tai -mukavuuden tunnetta.
Lopulta on hankala välttyä vaikutelmalta siitä, että Laikan kolmas elokuva jättää kovin vähän pureksittavaa aikuiskatsojalle. Elokuvan vuoraaminen äimistyttävän tarkalla animaatiojäljellä tai tunnetuilla brittinäyttelijöillä ei korvaa toivomisen varaa jättävää sisältöä. Todellisten oivallusten uupuessa Boksitrollit vaikuttaa lähinnä puoleksitoista tunniksi palkatulta lastenvahdilta. Pelkkään pintakoreuteen tarrautuminen ei tuota suoranaisen huonoa elokuvaa, mutta se saa silti aikaiseksi studion ensimmäisen hudin.