Elokuvahakemisto – P

Elokuvahakemisto | 0–9 | A | B | C | D | E | F | G | | H | I | J | K | L | M | N | O | P | | Q | R | S | T | U | V | W | X, Y, Z | Å, Ä, Ö |

Kätilö (2015)

Rakkaus ja inhimillisyys elävän painajaisen keskellä on tarinan ydinkysymys, mutta aiheen käsittely jää etäiseksi; ohjaustyöstä ei komean ulkoasun takaa välity sitä inhimillistä otetta, jonka tulisi olla elokuvan tematiikan kantava voima.

DocPoint 2019

DocPoint on Helsingissä jo 18. kertaa järjestetty Suomen ainoa pelkästään dokumenttielokuvalle pyhitetty festivaali jonka tarjonnan kautta valaistaan näkymää maailman inhimillisiin ja toisinaan myös epäinhimillisiin asioihin.

Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995)

Suomalaisen elokuvan suurimpiin vastarannan kiiskeihin kuuluvan Jari Halosen toinen ohjaus, Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma yhdistää onnistuneesti lähitulevaisuuteen sijoittuvan dystopiapainajaisen ja miehen henkilökohtaiseen kunniaan ja itsetunnon arvoon sitoutuvan machopalleilun sekä kuorruttaa tämän smogin tunkkaisen jöötin joukoturkkalaisella, kuolaa tiputtavalla itseilmaisulla.

Lipton Cockton, entinen Launo Käkkyrä (Jorma Tommila) on murhien sarjaa tutkiva etsivä tulevaisuuden yhdistyneen Euroopan pääkaupungissa, Vladivostokissa. Uusimman murhan tapahtumapaikalla odottaa Brand Marlon (Jari Halonen), liittovaltion poliisipäällikkö, joka vapauttaa Cocktonin esimiehen vastuistaan ja asettaa Cocktonin tutkimusten johtoon. Hänen on raportoitava tutkimusten uusista tuloksista Marlonille tunnin välein.

Espoo Ciné 2013, osa 3

The Deflowering of Eva Van End lainaa kehystarinan Pier Paolo Pasolinin Teoreemasta: muukalainen saapuu keskiluokkaiseen perheeseen, jonka jäsenet hänen kauttaan tulevat huomaamaan sisäiset ja kätkettyinä pysyneet minänsä. Muuten näiden elokuvien yhteydet jäävät sitten vain teoreettisiksi, visuaalisesti ja sisällöltään kun on kyse täysin eri maailmoista tulevista teoksista; sellaista mieltä repivää, päätä puhdistavaa ja sielua murskaavaa vaikutusta kuin Teoreemalla on The Deflowering of Eva Van End ei yritäkään tarjota, vaan suoltaa kestonsa ajan mustaa huumoria ja pysyttelee visuaalisesti yhtä kamera-ajoa, sekin kovin tavanomainen, lukuunottamatta harmittomana; siispä näiden kahden elokuvan itselleni mahdoton vertailu loppukoon nyt. Tämä teksti spoilaa kaiken.