Performatiivisesti ja käänteisesti Broomfield näyttää, kuinka viimeistelty perusdokumentti syntyy lähinnä niistä valinnoista, jotka kantoivat hedelmää; juuri siksi hänen dokumenttinsa ovat kuin sattumanvaraisilla kangaspaloilla paikattuja nukkeja.
Elokuvataiteen vahvuus on sen visuaalisuus eikä kuvan tarvitse olla älykäs ollakseen merkittävä. Hausu on tästä malliesimerkki.
En tiedä missä kokouksissa tai ryhmissä on keksitty uudelleen jo Chaplininkin käyttämä idea laittaa koomikko kurjuuteen, josta sitten syntyy hauskuutta, mutta tässä ei todellakaan ole mitään hauskaa, ei mitään naurunaihetta.
Vuoden 2019 Tampere Film Festival on jälleen koonnut osuvan kattauksen viime vuoden mielenkiintoisimmista lyhytelokuvista, kokeellisista filmeistä ja animaatioista. Tässä ennakossa nostetaan esille mm. Anna Erikssonin M, kokeellista lyhytanimaatiota ja saamelaista balettia.
Jack Witikan toiseksi viimeinen teatteriohjaus on katsojaan mieleen ronskisti vaikuttava, aikansa huvituksia dokumentoiva kesäelokuva.
Aku Louhimies filmatisoi tekstiä, jonka merkitys kansan kollektiiviselle identiteetille on valtava. Elokuva joutuu oikeuttamaan omaa olemassaoloaan toden teolla.
Cinemadrome piristi tuttuun tapaan syksyisen viikonlopun tunnelmia Tampereen Kehräsaaressa 18.-19.11.
Kun lahjakkaaksi leimattu ja kieltämättä myös aitoa lahjakkuutta osoittanut suuruus oli päässyt mellastamaan tarpeeksi kauan, syntyi pyhä hirviö, jota ei voitu enää pysäyttää.
