Rakkautta & Anarkiaa 2021, osa 2
R&A-reportaasin toisessa osassa juhlistamme uniikkia ja animoitua elokuvaa!
Avaruusromua (1990-2020) kohtaa Finlandian (1922)
Jukka Mikkolan Avaruusromua-radio-ohjelman audiovisuaalisen muodon saanut viimeinen jakso on ajan ja paikan suhteellistava teos.
EKEK 2016
EKEK järjestettiin 9. kerran vuonna 2016. Elokuvateatteri Orionissa näytettiin yön ajan kaikille yllätyksenä tulleita teoksia.
Season Film Festival 2016 -ennakko: Kokeita ja surua
Season 2016 -ennakossa käsittelyssä trans-seksityöläisten seikkailuista kertova Tangerine, Guy Maddinin vaseliinimuistelo The Forbidden Room, kiinteistöistä jännittäviä tekevä 99 Homes ja naisten oikeuksien puolesta taistelleita muistava Suffragette.
Nowhere (1997)
Nowheren kautta viimeiseen osaansa tuleva Gregg Arakin teiniapokalypsitrilogia jatkaa teemallisesti siitä mihin edellinen osa The Doom Generation jäi, joten luvassa on melkoista tunteiden myllytystä ja amerikkalaisia teinihylkiöitä. Alkutekstien rullatessa ruudulla saanee katsoja heti hyvän kuvan elokuvan valtavasta näyttelijäkaartista ja ennen kaikkea liudasta tunnettuja näyttelijöitä. Seesteisen musiikin soidessa vieritetään katsojan silmien eteen muiden muassa sellaisia kulttinimiä kuten 90-luvun teini-idoli Ryan Phillippe, Pulmusten typeränä blondina nähty Christina Applegate, James Caanin poika Scott Caan sekä tietysti Arakin vakiopoika James Duval.
Night Visions 2013, osa 1
Hollannin valinta vuoden 2014 Oscar-gaalaan, Borgman, on mielenkiintoinen, kiusaannuttava jännityselokuva manipuloinnista ja etuoikeutetun ihmisen syyllisyydestä köyhän vierellä. Tuo eittämättä mieleen ensimmäisenä Michael Haneken unohtumattoman Funny Gamesin. Rähjääntyneen oloinen Borgman (Jan Bijvoet) soittaa keskiluokkaisen perheen ovikelloa ja pyytää täysin ventovierailta ihmisiltä lupaa käyttää heidän kylpyammettaan. Hän väittää tuntevansa perheen äidin, Marinan (Hadewych Minis) väittäen häntä hoitajaksi nimeltä Maria. Perheen isä Richard (Jeroen Perceval) suivaantuu Borgmaniin ja pahoinpitelee miehen.
Fando y Lis (1968)
Fando y Lis (1968) on chileläis-ranskalaisen ohjaaja Alejandro Jodorowskyn (s. 1929) esikoisteos. Se perustuu Fernando Arrabalin surrealistiseen näytelmään. Vaikka El Topo (1970), The Holy Mountain (1973) ja Santa Sangre (1989) ovat ehdottomasti tunnetuimmat ja kollektiivisesti arvostetuimmat teokset Jodorowskyn filmografiassa, Fando y Lis toimii tärkeänä aloittajana, elokuvana, jossa Jodorowsky hakee visuaalista tyyliään ja käsittelee teemoja, jotka toistuvat myöhemmin edellä mainituissa teoksissa. Fando y Lis herätti kohua ilmestyessään, synnytti mellakoita Meksikossa Acapulcon elokuvafestivaaleilla ja lopulta joutui levityskieltoon. Olipa kyseessä sitten taitelijan vision väärinymmärtäminen tai silkka provosoituminen rohkeasta materiaalista, Fando y Lis ansaitsi välittömästi kulttimainetta marginaaliyleisön keskuudessa.
My Nights Are More Beautiful Than Your Days (1989)
Rakkaus ja hulluus kävelevät rantaviivaa käsikkäin Zulawskin kahdeksannessa kokoillan ohjauksessa.