Rakkautta & Anarkiaa 2018, osa 2: Identiteetti
Identiteetin syntyjä tutkivat elokuvat olivat R&A:ssa tänäkin vuonna hyvin edustettuina. Tänään käsittelyssä mm. kuumia uutuuksia, animaatiota ja paluu Koreaan.
Iloinen Linnanmäki (1960)
Jack Witikan toiseksi viimeinen teatteriohjaus on katsojaan mieleen ronskisti vaikuttava, aikansa huvituksia dokumentoiva kesäelokuva.
Kuutamosonaatti (1988) & Kadunlakaisijat (1991)
Suosittelen katsomaan elokuvat peräkkäin, vaikka jatko-osaa voisikin haukkua kokonaisen kirjan verran. Kumpikaan Soinion elokuvista ei tarjoa järin suurta verellä läträämistä, mikä varmaan johtuu alhaisista tuotantoarvoista. Suomen pienuudesta elokuvamaana kertoo, että Kuutamosonaatti palkittiin muutamalla Jussilla ilmestyessään. Tietysti tämä on ihan virkistävää, vaikkei kyseessä teknisesti mikään huippusuoritus olekaan.
Cinemadrome: Let Off Some Steam
Viisi vuotta täyttänyttä Cinemadromea vietettiin jälleen Tampereen Arthouse Cinema Niagarassa 13.–14.11.2015.
Turkkanen
Kun lahjakkaaksi leimattu ja kieltämättä myös aitoa lahjakkuutta osoittanut suuruus oli päässyt mellastamaan tarpeeksi kauan, syntyi pyhä hirviö, jota ei voitu enää pysäyttää.
Midnight Sun Film Festival 2016
Joonas Nykäsen pitkässä Sodankylä-raportissa Mannerlaatta, Tyttö kaljassa, Good-bye First Love, Cemetery of Splendour ja kuusi muuta elokuvaa.
Viattomuus ja epätoivo: John Guillerminin Rapture (1965)
Vierailevana kirjoittajana H.T. Nuotio: “Vaikka en koe nähneeni likimainkaan tarpeeksi elokuvia kehdatakseni laatia mitään ‘kaikkien aikojen parhaat’ -tyyppisiä listoja, tiedän että jos sellaisen tekisin, John Guillerminin Rapture löytyisi takuuvarmasti kärkikymmeniköstä.”
Zomba di Mare (2013)
Zomba di Mare on Sami Pöyryn ensimmäinen ensi-iltansa saava kokopitkä elokuva ja toimii eräänlaisena toisintona Pöyryn aiemmasta lyhytelokuvasta Zomba Intenso. Intenson tapaan di Mare on kuvattu pääpiirteissään ilman varsinaista käsikirjoitusta ja jälkituotannossa suomalaisten näyttelijöiden puheen päälle on dubattu italiankielistä puhetta, joka taas on tekstitetty jälleen suomeksi. Elokuvan vaikuttimena toimineen Lucio Fulcin visuaalisuutta hakevan jäljen huomaa erityisesti elokuvan upeissa pysähtyneissä ja sumuisissa maisemakuvissa ja hienovaraisen surrealismin vivahteessa. Juuri kuvauksensa puolesta Zomba di Mare on paikoitellen upeaa katsella.