Rakkautta & Anarkiaa 2021, osa 2
R&A-reportaasin toisessa osassa juhlistamme uniikkia ja animoitua elokuvaa!
Helsinki Cine Aasia 2020 -ennakko
Helsinki Cine Aasia -ennakkomme esittelee neljä tärppiä 12.3. alkavalta aasialaisen elokuvan festivaalilta. Mukana muutoksen käsittelyä ja ihmisen suhdetta luontoon.
Helsinki Cine Aasia 2018
Vuoden 2018 Helsinki Cine Aasia -raportissamme on tarjolla naiselokuvaa, spagettiwestern-kunnianosoitusta, yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttumista, matka norsun kanssa sekä kommunistista propagandaa.
Mundane History (2009)
Vaihtoehtona poliittiselle todellisuudelle ohjaaja tarjoaa katsojalle kenties yllättäen, mutta loogisesti, vielä kauemmas historiaan menemistä, konservatiivista uskoa, buddhalaisuutta, yhteisyyttä maailman kanssa
Midnight Sun Film Festival 2016
Joonas Nykäsen pitkässä Sodankylä-raportissa Mannerlaatta, Tyttö kaljassa, Good-bye First Love, Cemetery of Splendour ja kuusi muuta elokuvaa.
Only God Forgives (2013)
Thaimaassa asuva Julian (Ryan Gosling) elättää itsensä järjestämällä nyrkkeilyotteluita ja myymällä huumeita. Julianin veli, Billy (Tom Burke) on naisiin vihamielisesti ja halveksuen suhtautuva nuoriherra, joka murhaa lopulta alaikäisen prostituoidun. Kostoksi Billy murhataan ja surman pääarkkitehti on paikallinen poliisi Chang (Vithaya Pansirngram). Crystal (Kristin Scott Thomas), poikien äiti, saapuu pääkallopaikalle noutamaan lapsensa ruumista ja vaatimaan Julianilta kostoa veljensä murhasta. Julian on kuitenkin enemmän kuin vastentahtoinen noudattamaan äitinsä käskyä.
Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (2010)
Cannesissa vuonna 2010 Kultaisen palmun voittanut Apichatpong Weerasethakulin ohjaustyö Setä Boonmeen edelliset elämät on saanut osakseen paljon kansainvälistä suitsutusta. Se oli ensimmäinen 2000-luvulla pääpalkinnon voittanut aasialaiselokuva, ja se valittiin Thaimaan ehdokkaaksi Oscar-gaalassa, joskaan finaalipaikkaa ei herunut. Arvostelu toisen perään läimäytti sille täydet pisteet ylistäen sen salaperäistä tunnelmaa. Pystyykö elokuva lunastamaan suuren hehkutuksen myötä muodostuneet hävyttömän korkeat ennakko-odotukset näin pari vuotta julkaisun jälkeen? Lyhyesti sanottuna: ei.
The Iron Ladies (2000)
Yleisö rakastaa altavastaajia, englanniksi underdogeja. Jokainen joukkueurheilua käsittelevä elokuva perustuu samalle kaavalle, jossa luuserijoukkue haastaa ja lopulta voittaa suosikkijoukkueen keskinäisen solidaarisuuden ja ankaran harjoittelun ansiosta, mutta ennen kaikkea siksi, että he nauttivat urheilusta urheilun itsensä tähden. Suosikkijoukkue hamuaa luonnollisesti vain voittoa ja suhtautuu urheiluun siis väärin. Thaimaalainen The Iron Ladies ei ole enempää kuin tyypillistäkin tyypillisempi underdog-tarina, jonka kaikki voivat tunnistaa esimerkiksi The Mighty Ducks – trilogiasta. Iron Ladies on kuitenkin hieman erilainen urheiluelokuva, sillä sen altavastaaja on homoista, transvestiiteista ja transseksuaaleista koostuva lentopallojoukkue, jollainen oikeasti voitti Thaimaan lentopallomestaruuden vuonna 1996.