Maa: Suomi
Genre: Findie, kokeellinen, zombie
Ohjaus: Sami Pöyry
Käsikirjoitus: Sami Pöyry, Venla Virhiä
Kuvaus: Sami Pöyry
Leikkaus: Sami Pöyry
Näyttelijät: Antti J. Heikkinen, Ville Voutilainen, Minttu Tervaharju, Timo Järvelä, Venla Virhiä, Lauri Myllymäki, Juha Alm, Lauri Hursti, Piita Kiviaho, Janne Räikkönen, Pertti Huotari
Zomba di Mare on Sami Pöyryn ensimmäinen ensi-iltansa saava kokopitkä elokuva ja toimii eräänlaisena toisintona Pöyryn aiemmasta lyhytelokuvasta Zomba Intenso. Intenson tapaan di Mare on kuvattu pääpiirteissään ilman varsinaista käsikirjoitusta ja jälkituotannossa suomalaisten näyttelijöiden puheen päälle on dubattu italiankielistä puhetta, joka taas on tekstitetty jälleen suomeksi. Elokuvan vaikuttimena toimineen Lucio Fulcin visuaalisuutta hakevan jäljen huomaa erityisesti elokuvan upeissa pysähtyneissä ja sumuisissa maisemakuvissa ja hienovaraisen surrealismin vivahteessa. Juuri kuvauksensa puolesta Zomba di Mare on paikoitellen upeaa katsella.
Ilman käsikirjoitusta kuvatuksi elokuvaksi Zomba di Mare sisältää yllättävän runsaasti juonellista kuljetusta, joka kuitenkin särkyy tyylillisesti voimakkaissa yksittäisissä kohtauksissa, joiden funktio saattaa jäädä katsojalle hieman mysteeriksi. Juonellisuuden ja juonettomuuden epävarma asettelu tuntuukin kokopitkässä elokuvassa liian häilyvältä pitääkseen katsojan kiinnostuneena loppuun asti. Tapahtumaympäristöä väritetään katsojalle hienoluontoisen varoen, kuten esimerkiksi mystisiä zombiapokalypsia käsitteleviä uutislähetyksiä esittämällä, mutta tämä ympäristö jää hyvin irralliseksi itse elokuvan hahmoihin ja tapahtumiin nähden.
Tapahtumien avoinnaisuutta sidotaan italialaisille eksploitaatioelokuville ominaisten teemojen, kuten krusifiksien, lihan, synnin ja seksuaalisuuden avulla, mutta värikkyyden ja runsauden vuoksi juuri mikään osio ei pääse nousemaan elokuvaa kannattelevaksi, vaikka persoonallisia piirteitä elokuvasta löytyy vaikka kuinka. Pääpiirteissään elokuva kertoo itse hahmojensa ja näiden ystävyys- ja rakkaussuhteiden rappeutumisesta. Itse perinteisellä tavalla fyysisesti rappeutuvien zombien sijasta lähes jokainen elokuvan hahmo tuntuu mätänevän niin moraalisesti kuin sielultaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mukaan olisi saatu myös hieman perinteisempää (lihallista) zombikuvastoa. Ihmissuhdedraaman ollessa kuitenkin suuremmassa roolissa, Zomba di Mare tuntuu enemmän parodioivan tätä aihetta maalatessaan hahmojensa välisistä sotkuista virusmaista tartuntavaaraa uhkaavan taudin, josta selviävät vain ne yksilöt, jotka ymmärtävät pysyä koko sotkusta hieman etäämpänä.
Eksploitaatiotutkielmana Zomba di Mare on oivaltava, keskittyen yltiöpäisten goretehosteiden sijaan tunteiden, musiikin, dialogin ja toiston lähes härskinomaisen ylitsevuotavaan tulvaan. Tämä tuntuu enemmän korostavan eksploitaatioelokuvien tunnekuohujen ja synesteettisten elämysten sensaatiomaisen yksipuolista voimaa, joka tulee esimerkiksi Fulcin elokuvissa usein paljon muustakin kuin vain verestä tai sisäelimistä. Voimakasta sinfoniamusiikkia tulvii lähes jokaisessa kohtauksessa ja hallitun harvalukuisissa suolenpätkissä tai lihanpaloissa on runsaasti enemmän olemusta kuin useimmissa findie-elokuvien tehosteleikeissä. Aiheiden kirjavuus ja itsetietoisen älyllinen käsittely kuitenkin samalla etäännyttävät katsojaa huomattavasti kohtausten voimasta ja muodoltaan Zomba di Mare ei muistutakaan juuri yhtään käsittelemiään elokuvia.
Tyylillinen leikittely on elokuvassa näyttävää, mutta eri kohtausten vaihtelevat lataukset istuvat välillä huonosti toisiinsa. Samalla elokuvan muodon ja koristeellisen dialogin runsaus eksyttävät katsojaa, mikä loppujen lopuksi tuntuu korostavan elokuvaa enemmänkin vain tyylillisenä kokeiluna, jonka ydin jää hämäräksi, mutta silti helposti aistittavaksi. Tästä huolimatta Zomba di Mare on findie-elokuvaksi hyvin ammattitaitoisen oloinen ja antaa jälleen kerran tekijänsä taidoista vähintäänkin lupaavan kuvan.
Zomba di Mare saa ensi-iltansa Tampereen Cinemadrome-tapahtumassa perjantaina 19.4.