Espoo Ciné 2014, osa 1

Jostain syystä olen ottanut tavaksi aloittaa jokaisen Espoo Cinén katsomalla uutta italialaista elokuvaa. Tänä vuonna vuorossa oli South Is Nothing, jo vuosikymmenen dokumentteja ja lyhytelokuvia tehtailleen Fabio Mollon ensimmäinen kokopitkä fiktio. Elokuvassa teinityttö nimeltä Grazia ei pääse yli veljensä kuolemasta. Isä, Cristiano, yrittää parhaansa mukaan elättää yksinhuoltajana lastaan kalakaupalla. Hommiin tulee pari mutkaa paikallisen rikollisjengin tunkiessa väliin, mutta tällä sivujuonella ei lopulta ole mitään väliä, koska elokuva käsittelee lähinnä Grazian toipumisprosessia.

Espoo Ciné 2014, osa 12022-10-10T09:58:27+03:00

Boyhood (2014)

Korkattuani Oxfordin Ultimate Picture Housen elokuvasalin sisällä olevasta baarista pari eksistentiaalisen viileää olutpulloa, vaelleltuani ensin pitkään syksyisillä Oxfordin kaduilla, polteltuani sätkiä teatterin edessä tappaen aikaa ja antaen ajan tappaa minua (mitä muutakaan voisin?), ja viimein päästyäni eturiviin valkokankaan eteen mukavalle istuimelle, olin äkkiä virittäytynyt huumaavaan mielentilaan katsomaan illan elokuvan. Se sattui olemaan Richard Linklaterin Boyhood. Elokuva jossa osoittautui olevan hyvin vähän mitään huumaavaa.

Boyhood (2014)2016-03-02T18:15:14+02:00

Lucy (2014)

Lucy (Scarlett Johansson) bailaa itämaissa kunnes neiti kidnapataan keskelle huumeiden salakuljetusrinkiä, ja naisen vatsaan ommellaan väkivalloin uutta muotihuumetta kuljetettavaksi Yhdysvaltoihin. Jostain syystä huumediilerit päättävät tässä vaiheessa ruveta potkimaan Lucya vatsaan, jolloin paketti hajoaa sinne, päästäen siniset superpallerot valloilleen. Yllättäen tämä designhuume aktivoikin Lucyn aivokapasiteettia aivan uudella tavalla, ja hän saa suoranaisia metafyysisiä ja molekulaarisia supervoimia.

Lucy (2014)2022-10-10T09:58:37+03:00

Hercules (2014)

Mitä tehdä, kun tarvitaan kesäelokuva? Tätä tuottajat pohtivat aika ajoin. Siihen heillä on ollut vuosia ratkaisu. Kilautetaan jollekin hyvälle tyypille, joka tekee sellaisen. Tässä vaiheessa esille nousee usein Brett Ratnerin nimi. Se on kiva nimi. Ratner tekee mielellään kesäisen hittielokuvan. Enää tarvitaan aihe ja näyttelijä. Näihinkin on hyvät ratkaisut. Dwayne ”The Rock” Johnsonilla ei ole töitä, ja mytologiset aiheet ovat kuumaa kamaa Hollywoodissa. Herkules on tähän tarinaan soveltuva hahmo, koska hänestä on tehty useampia elokuvia tänä vuonna. Ensin Renny Harlin yritti ja sitä seurasi paskayhtiö Asylumin kopio. Joten se niin sanottu oikea filmi aiheesta tulee viimeisenä Ratnerin ohjaamana. Yllättäen tai miten sen nyt ottaa, Hercules perustuu sarjakuvaan..

Hercules (2014)2016-03-02T18:12:43+02:00

Guardians of the Galaxy (2014)

Koska X-Men oli hitti, ovat tuottajat valmiita ottamaan likaisiin käsiinsä mitä tahansa sarjakuva-aiheisia käsikirjoituksia. Suurin piirtein näin keskusteltiin Kevin Smithin Jay and Silent Bob Strike Backissa vuonna 2001. Jotenkin tämä on jäänyt kummittelemaan mieleeni, koska nykypäivänä kaikki sarjikset kelpaavat filmattaviksi. Tästä oivallinen esimerkki lienee tämän kesän pienimuotoinen yllättäjä Guardians of the Galaxy, jonka lähtökohdat ovat juurikin sellaiset, joista Smith vitsaili. Kyseessä ei ole kaikkien tuntema sarjakuva, jossa olisi iso vihreä hirviö, trikoissa hyppivä hämähäkkipoju tai mutanteista koostuva superjengi.

Guardians of the Galaxy (2014)2016-03-02T18:12:25+02:00

Edge of Tomorrow (2014)

Aikamatkustus on kivaa – erityisen viehättävää se on siksi, ettei sitä ole vielä keksitty. Kyse on siis lähinnä mahdollisuuksien varaan rakentuvasta unelmoinnista. Fiktiossa ajassa matkustaminen tarjoaakin työkalun leikitellä elämässä tehdyillä päätöksillä ja niiden muuttamisella. Tieteiskeksinnöille tyypillisten vaaratilanteiden ja oman edun tavoittelun lisäksi Tarinankertojien työkaluna aikamatkustus tarjoaa keinon kohdata menneet virheteot ja niiden oikaisemisen tai rauhaan jättämisen kautta kasvaa ihmisenä. Nostalgiahenkisissä konsepti herättää ajatuksen suorastaan parempaan aikaan palaamisesta.

Edge of Tomorrow (2014)2016-03-02T18:08:35+02:00
Go to Top