Maa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Genre: Scifi, toiminta, seikkailu, supersankarielokuva
Ohjaus: James Gunn
Käsikirjoitus: James Gunn, Nicole Perlman
Kuvaus: Ben Davis
Leikkaus: Fred Raskin, Craig Wood, Hughes Winborne
Sävellys: Tyler Bates
Näyttelijät: Chris Pratt, Zoe Saldana, Dave Bautista, Vin Diesel, Bradley Cooper, Lee Pace, Michael Rooker, Karen Gillan, Djimon Hounsou, John C. Reilly, Glenn Close, Benicio Del Toro
Koska X-Men oli hitti, ovat tuottajat valmiita ottamaan likaisiin käsiinsä mitä tahansa sarjakuva-aiheisia käsikirjoituksia. Suurin piirtein näin keskusteltiin Kevin Smithin Jay and Silent Bob Strike Backissa vuonna 2001. Jotenkin tämä on jäänyt kummittelemaan mieleeni, koska nykypäivänä kaikki sarjikset kelpaavat filmattaviksi. Tästä oivallinen esimerkki lienee tämän kesän pienimuotoinen yllättäjä Guardians of the Galaxy, jonka lähtökohdat ovat juurikin sellaiset, joista Smith vitsaili. Kyseessä ei ole kaikkien tuntema sarjakuva, jossa olisi iso vihreä hirviö, trikoissa hyppivä hämähäkkipoju tai mutanteista koostuva superjengi.
Ohjaajankin paikalle on pestattu eräällä tavalla erikoinen tapaus. James Gunn aloitti uransa kirjoittamalla Tromeo and Julietin Troma-tuotantoyhtiölle. Tämän jälkeen tie on kulkenut muiden muassa Scooby Doo –elokuvan sekä Dawn of the Deadin uusintaversion käsikirjoittajana. Ohjaajan taival sai mukavan startin, kun Slither osoittautui hyväksi kasaripastissiksi, joka antoi lupauksia uran nosteesta. Tuskin kukaan kuitenkaan uskoi, että Gunn pääsisi operoimaan Marvelin kanssa 170 miljoonan budjetin kanssa.
Intergalaktinen rosvo Peter Quill (Chris Pratt) on varastamassa mystistä avaruusboltsia, joka pitää sisällään valtavan potentiaalin maailmankaikkeuden tuhoon. Tämän vuoksi pallon perässä on myös superkonna Ronan (Lee Pace), universumin valloitusta kaavaileva Thanos sekä muita pienempiä rikollisia. Erinäisten sattumusten kautta Quill ystävystyy sekalaisen sakin kanssa, johon kuuluvat puhuva pesukarhu Rocket (Bradley Cooper), puuolento Groot (Vin Diesel), kostonhimoinen Drax (Dave Bautista) sekä Thanosin adoptiotytär Gamora (Zoe Saldana).
Gunnin itsensä kynäilemän tarinan musiikkivalinnat ovat raikkaita. Soundtrackilla kuullaan tavanomaisesta nykyrenkutuksesta poiketen vanhempia hittejä, sillä Quillilla on walkman-soitin, jonka hän sai äidiltään lahjaksi. Soitin on ainoa konkreettinen muisto hänelle äidistä. Musiikeista riippumatta juoni on hyvin tyypillistä Marvelia. Se esittelee mittavan määrän hahmoja, muttei syvennä heitä ollenkaan. Quillin, Gamoran sekä Draxin menneisyyttä avataan ajoittain, vaikkei heihinkään jakseta perehtyä huolella.
Hahmojen välille on kuitenkin saatu hyvä kemia ja dialogi on kesäleffoille tyypillistä viileää läpänheittoa. Kaikki tuskin innostuvat tällaisesta one-linerien tykityksestä, vaikka jotkut läpät onnistuivatkin saamaan hymyn suupielille. Dialogista käy myös ilmi elokuvan ikäraja, koska muutamat vitsit rakennetaan sen ympärille, että on tuhmaa kiroilla. Toistaiseksi tuntemattomana pysynyt Chris Pratt tekee hyvän veijariroolin elokuvan pääosassa. Hän on päävastuussa dialogin ja pöhkön elekielen toimivuudesta. Muista rooleista voisi mainita showpainija Dave Bautistan roolin yksinkertaisena junttina. Kaiketi tämänkaltainen rooli on ainoa, joka miehelle voidaan Hollywoodin tuotannoissa antaa, koska se ei vaadi mitään ja hänelle voi nauraa hyvällä omalla tunnolla.
Guardians of the Galaxy on täynnä värikkäitä efektejä, jotka tuovat vahvasti mieleen ainakin muutaman vuoden takaisen Thorin. Turhanpäiväiset värikkäät valot ynnä muut aiheuttavat enimmäkseen pahoinvointia kuin mitään riemun huudahduksia. Etenkin lopun värien käyttö menee jo turhan pitkälle. Tosin yleisellä tasolla tietokonetehosteet ovat ihan hyvin toteutettua, ja avaruus on hyvä temmellyskenttä näille antisankareille, kunhan unohtaa kokonaan loppukohtauksen.
James Gunn on edennyt urallaan kohti kassakoneen kilisevää huippua. Guardians of the Galaxy on tässäkin muodossa viihdyttävä ja kevyt kaksituntinen. Comic-Con-tapahtumassa ilmoitettiin myös, että elokuvalle tullaan filmaamaan jatkoa. Vankimmille roskadiggareille Gunnin menneisyys paistaa muutamista kohdista, kuten vankilakohtauksesta, jossa Lloyd Kaufmanilla on parin sekunnin mittainen rooli. En silti suosittele katsomaan elokuvaa pelkästään tämän takia.
