Apinanraivolla elokuvateatteriin – arvostelussa Primate
Apinanraivolla elokuvateatteriin – arvostelussa Primate Santeri Paju, huhtikuu [...]
Donald Richie 1924–2013
Yksi merkittävimmistä aasialaisen, ennen kaikkea japanilaisen elokuvan viestinviejistä länsimaissa on kuollut. Toimittaja, kirjailija, kriitikko ja kokeellisen elokuvan ohjaaja Donald Richie, menehtyi eilen Tokiossa, 88 vuoden iässä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Japan Times, jonne Richie kirjoitti elokuvakolumnia 1950-luvulta aina viime vuosille asti. Ohiossa syntynyt ja toisessa maailmansodassa palvellut Richie muutti Japaniin ensimmäisen kerran vuonna 1947, jolloin hän toimi toimittajana ja elokuvakriitikkona Pacific Stars and Stripes -lehdessä. 1950-luvun vaihteessa muutamaksi vuodeksi opiskeluja varten takaisin Yhdysvaltoihin muuttanut Richie vietti suurimman osan loppuelämästään Japanissa. Paitsi että Richie oli lumoutunut maan kulttuurista, hän koki Japanin olleen 50-luvulla vapaamielisempi kuin Yhdysvallat, erityisesti seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Richie itse oli avoimesti biseksuaali. Lopun elämänsä Richie vietti pääsääntöisesti Japanissa. 1970–80-luvuilla hän toimi maailman johtavan nykytaiteen museon, New Yorkin Museum of Modern Artin, elokuvakuraattorina.
Inside Llewyn Davis (2013)
Coenin veljesten uuden elokuvan päähahmo on folk-muusikko nimeltä Llewyn Davis, joka elää vuoden 1961 New Yorkissa. Halki tarinan hän etsii sohvaa yösijaksi, rahaa, tunnustusta ja ystävän karannutta kissaa nimeltä Odysseus.
Blade Runner 2049 (2017)
Denis Villeneuve tekee kauniilla, eheällä elokuvallaan kaiken sen, mitä Blade Runnerin jatko-osalta voisi toivoa.
I Am Thor (2015)
Käppähevin kuninkaisiin lukeutuvasta Jon Mikl Thorista kertova I Am Thor esittelee katsojalleen kuuttakymppiä lähestyvän muskelimiehen, joka elättelee toiveita menestyvän rock-tähden ja mediapersoonan urasta.
Väkivallan vihollinen II (1982)
Cannonin vigilante-filmi ei osaa päättää, sylkisikö tykkinsä suusta lyijyä vaiko viirin jossa lukee "bäng!"
The Best Years of Our Lives (1946)
Näennäisestä temaattisesta samannäköisyydestä huolimatta The Best Years of Our Livesilla ei taida olla muuta yhteistä monenkaan nykyisen Hollywood (vaikka elokuvasta suuri osa kuvattiinkin Cincinnatissa, Ohiossa)- ja Oscar-elokuvien kanssa kuin niiden pitkä kesto (esimerkeiksi mainittakoot ylisentimentaalinen The Curious Case of Benjamin Button tai samaa sontaa edustava Crash, 2004) – vaikka tämä tuntuukin ainakin viisi kertaa lyhyemmältä kuin moni niistä. William Wyler liikuttaa tarinaa klassiseen tapaan kuvakokojen vaihteluilla, taustamusiikilla, käyttäen näyttelijöitä kuin karjaa tai kuten orkesterijohtaja ohjaa soittajiaan. Jos elokuvassa näytetään kivääri, on varmaa että sitä tullaan myös käyttämään.
Interstellar (2014)
Aika on fyysikoiden mukaan suhteellista ja subjektiivista. Aika voi siis kulua eri tahdissa eri ihmisille. Kulttuurintutkijat sen sijaan vakuuttavat, että sama ajatus pätee myös henkilöiden kokemuksiin. Aika tuntuu matelevan esimerkiksi silloin, kun on arvannut 170-minuuttisen elokuvan kaiken sisällön ensimmäisen tunnin aikana kohdilleen.
Tuhokoneen matka vapaaottelun alkuhämärässä – arviossa The Smashing Machine
Tuhokoneen matka vapaaottelun alkuhämärässä Santeri Paju, huhtikuu 2026, nro [...]
You’re Next (2013)
Talo täynnä sukulaisia juhlistamassa yhdessäoloaan illallisen merkeissä. Uudet tyttö- ja poikaystävät esittäytyvät ensi kertaa patriarkaalisille vanhemmille. Letkeä keskustelu muuttuu pian kuitenkin riidaksi suuren kartanon ruokailutilassa, ja riidan tiimellyksessä kukaan ei huomaa, että erään tyttären uuden poikaystävän otsaa koristaa ikkunasta lentänyt varsijousen nuoli. Ja niitähän tulee lisää teräaseiden uhkan lisäksi ulkona ja sisällä vaanivien eläinnaamareihin sonnustautuneiden tappajien ansiosta.