Mom (1991)
Sydämellinen vanha rouva janoaa sydänverta unholaan hukkuneessa synkkäsävyisessä kauhukomediassa.
Scarface (1932)
Howard Hawksin Arpinaamaan verrattuna nykyiset gangsterielokuvat tuntuvat vain nössöiltä, eunukkien kyhäämiltä marisätkiltä, joita poltetaan yleiseen luonteettomuuteen mukaan pääsemiksi. Brian De Palman 50-vuotta Hawksin elokuvan jälkeen tehdystä versiosta ei voi edes puhua samana päivänä. Niin eri maailmoista nämä elokuvat lopulta tulevat. Puhumatta näistä vähän uudemmista gangsterielokuvista, joita olen vahingossa katsonut (paremmuusjärjestyksessä surkeimmasta kovimpaan: American Gangster, The Departed, Killing them Softly). Em. elokuvista puuttuu kaikki se, mikä tekee Arpinaamasta ylivoimaisen. Voisi mennä vielä pidemmälle ja sanoa, että jopa Kummisetä-trilogia tuntuu Arpinaamaan verrattuna löysältä vitsiltä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö enää voitaisi tehdä ainakin yhtä hyviä gangsterielokuvia, niin on vain harvemmin tapahtunut.
Final Flesh (2009)
Final Flesh on mielenkiintoista yhden kerran katsottavaa kulttielokuvia ja poikkeavia elokuvakokemuksia metsästäville avantgardisteille, hipstereille ja kummallisuuksien kerääjille.
Assassin’s Creed (2016)
Onnistuuko Justin Kurzel puhaltamaan jotain omaperäistä toinen toistaan kliinisempiä videopelielokuvia suoltaneeseen tuotantokoneistoon?
Black Panther (2018)
Black Panther ankkuroi koko olemuksensa antagonistinsa ympärille ja se toimii paremmin kuin yksikään aiempi Marvel-elokuva.
Emelie (2015)
Reilun tunnin kokonaisuus ei käy tyhjällä juuri ollenkaan, sillä tarinaa ei turhaan lähdetä venyttämään. Käsikirjoituksesta on vastannut ohjaajan lisäksi Richard Raymond Harry Herbeck. Kaksi kirjoittajaa voisi pilata homman, mutta kirjoittajien yhteisymmärrys estää sen.
Dreamcatcher (2015)
Jotkut ajattelijat uskovat, ettei todella hyvää ihmistä voi löytää tästä maailmasta. Jotkut ajattelevat liikaa.
Where to Invade Next (2015)
Michael Mooren uutuus on viihdyttävä komedia, jota katsoessa on parasta muistaa nyrkkisääntö: vaikka elokuva on dokumentti, se on silti vain elokuvaa.
Boksitrollit (2014)
Animaatioelokuvilla on leimallinen maine lastenelokuvina. Koska niitä raahautuvat teattereihin katsomaan lasten lisäksi myös näiden vanhemmat, ryyditetään rainoja aikuiseen makuun tähdätyllä huumorilla. Nykyään esimerkiksi DreamWorks on rakentanut koko brändinsä joka suuntaan paisuilevasti säntäilevän digianimaation ja äkkiväärien viittausten tasapainottamisen varaan. Näiden elementtien yhdistelmästä syntyy markkinointinimitys "koko perheen elokuva", joka operoi enemmän tai vähemmän "jokaiselle jotakin" -periaatteella.
Decasia (2002)
Decasia on siitä harvinainen kokeellinen filmi, että suosittelisin sitä jokaiselle elokuvasta vähänkin kiinnostuneelle.