Mission: Impossible – Rogue Nation (2015)
Toisinaan sitä pysähtyy miettimään tajuaako McQuarrie itsekään elokuvansa hölmöyttä, mutta pohjimmiltaan uskoisin näin enimmäkseen olevan.
Useless (2007)
Ohjaaja Jia Zhangke on monille tuttu nimi länsimaisilla elokuvafestivaaleilla palkintopöydät tyhjentäneistä Kiinan yhteiskunnallisia ongelmia käsittelevistä fiktioelokuvistaan. Yleensä vähäosaisten turhautumista ja paikallaan pysymistä kuvaavan ohjaajan dokumentti Useless kertoo kolmen esimerkin kautta kiinalaisesta vaateteollisuudesta sekä siitä, miten eri paikkakunnilta ja tuloluokista olevat ihmiset suhtautuvat muotiin.
Sombre (1998)
Sombre on häpäisyä, paljon rajumpi tabujen puhkaisemisen yritys kuin silkka väkivallan tai seksin esittäminen, sillä siinä käydään merkitysten merkityksellisyyttä, elokuvan luutuneita muotoja, vastaan.
Iloinen Linnanmäki (1960)
Jack Witikan toiseksi viimeinen teatteriohjaus on katsojaan mieleen ronskisti vaikuttava, aikansa huvituksia dokumentoiva kesäelokuva.
Splendor (1999)
Apokalyptisen trilogiansa jälkeen Gregg Araki oli uusien haasteiden edessä. Uraa piti pystyä jatkamaan laadukkaasti ja vieläpä uudistumaan siinä sivussa. Katsojien huutaessa lisää surrealistisen seksikästä teiniangstia, päätti hän poiketa romanttisen komedian hämärälle puolelle. Tästä genrevalinnasta johtuen Splendor saattoi jäädä turhan vähälle huomiolle. Ennen kuvausten alkua Araki koki myös muutoksia identiteetissään. Aiemmin homoseksuaalina tunnettu ohjaaja huomasi olevansa biseksuaali ja alkoi seurustella Kathleen Robertsonin kanssa. Uusi suhde on selvästi vaikuttanut tarinan tyyliin, koska se käsittelee entistä voimakkaammin biseksuaalisuutta.
Vinokino 2013, osa 1
Erityisellä tavalla huonoista elokuvista on usein mielenkiintoisempaa kirjoittaa kuin hyvistä elokuvista. Tällöin yhdellä kertaa saa käsitellä paitsi elokuvan mielenkiintoisia tavoitteita, myös sen vielä mielenkiintoisempia tapoja epäonnistua niiden saavuttamisessa. Dicke Mädchen - Heavy Girls ei ikävä kyllä ole missään merkityksessä mielenkiintoinen - se on vain yksinkertaisesti mitäänsanomattoman huono.
Season Film Festival 2019
Seitsemättä kertaa järjestetyn, yleisöennätykseensä yltäneen Season Film Festivalin tarjonnasta Laajakuvan katseluun valikoitui amerikkalaista indietä, yksi studioelokuva, dokumentteja sekä kotimaisia lyhytelokuvia. Festivaalin elokuvissa olivat tuttuun tapaan esillä sukupuolen ja identiteetin kysymykset.
Petoa etsimässä – Laajakuvan pieni suuri isojalkakatsaus, osa III
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Matka japanilaiseen elokuvaan, osa 2
1950-luku on helppo nähdä japanilaisen elokuvan kulta-aikana. Nimekkäimmät ohjaajat nostivat entisestään tasoa, ja uusia nimiä alkoi tulla esille ryminällä. Uusi aalto alkoi nostaa päätään mitä pidemmälle vuosikymmen eteni ja sitä kautta sodanaikainen nuorempi sukupolvi alkoi saada ääntään enemmän ja enemmän esille. Alkuvuodet olivat kuitenkin suvereenisti kolmen kovan juhlaa.
Paku-san, ukkosen jumala – Isao Takahatan ensimmäiset vuosikymmenet 1963–82
Paku-san, ukkosen jumala – Isao Takahatan ensimmäiset vuosikymmenet 1963–82 [...]