2015-01-18T18:59:57+02:00By Vieraileva kirjoittaja|
1950-luku on helppo nähdä japanilaisen elokuvan kulta-aikana. Nimekkäimmät ohjaajat nostivat entisestään tasoa, ja uusia nimiä alkoi tulla esille ryminällä. Uusi aalto alkoi nostaa päätään mitä pidemmälle vuosikymmen eteni ja sitä kautta sodanaikainen nuorempi sukupolvi alkoi saada ääntään enemmän ja enemmän esille. Alkuvuodet olivat kuitenkin suvereenisti kolmen kovan juhlaa.
2026-10-05T14:40:37+03:00By Laajakuvan toimitus|
Paku-san, ukkosen jumala – Isao Takahatan ensimmäiset vuosikymmenet 1963–82 [...]
2016-03-02T22:40:43+02:00By Lasse Ranta|
Kaurismäki tarkastelee Elämältä kaiken sain -elokuvassaan intiimissä miljöössä ihmissuhteita, ryhmädynamiikkaa, vanhuutta ja ulkopuolisen tunkeutumista keskelle normaaliuden ydintä.
2016-09-23T01:15:36+03:00By Joonas Nykänen|
Joonas Nykäsen pitkässä Sodankylä-raportissa Mannerlaatta, Tyttö kaljassa, Good-bye First Love, Cemetery of Splendour ja kuusi muuta elokuvaa.
2022-10-10T09:52:02+03:00By Miikka Kaitila|
Talo täynnä sukulaisia juhlistamassa yhdessäoloaan illallisen merkeissä. Uudet tyttö- ja poikaystävät esittäytyvät ensi kertaa patriarkaalisille vanhemmille. Letkeä keskustelu muuttuu pian kuitenkin riidaksi suuren kartanon ruokailutilassa, ja riidan tiimellyksessä kukaan ei huomaa, että erään tyttären uuden poikaystävän otsaa koristaa ikkunasta lentänyt varsijousen nuoli. Ja niitähän tulee lisää teräaseiden uhkan lisäksi ulkona ja sisällä vaanivien eläinnaamareihin sonnustautuneiden tappajien ansiosta.
2019-10-16T13:51:46+03:00By Jaakko Kuitunen|
Jos Patrick DeWittin romaani on ironinen, Jacques Audiardin sovitus on katkeransuloinen.
2016-04-22T15:47:34+03:00By Laajakuvan toimitus|
Night Visions Back to Basics 2016:n toisessa osassa käsittelyssä arkisempaa kauhua, eksploitaatiota ja blaxploitaatiota.
2020-12-21T16:20:37+02:00By Joonatan Nikkinen|
Älä syö punaista lunta! Laajakuvan joulukauhuartikkelissa joulupukki puree ja lyö.
2016-05-23T16:17:19+03:00By Joonatan Nikkinen|
E.T.-ilmiön vanavedessä: lasten leikeistä aikuisviihteeseen.
2016-03-02T19:30:44+02:00By Jaakko Kuitunen|
Median satiirina Nightcrawler ei ole niin vahva esitys, koska yleisestä voimattomuudesta kertova (ja samalla paranoidia suhtautumista ruokkiva) klangi on aika tuttu. Saa pohtia, onko elokuvassa esimerkiksi huomioita, joita ei jo olisi esitetty jossain Ihanassa elämässä.
