Maps to the Stars (2014)
Maps to the Starsilla David Cronenberg on onnistunut ohjaamaan oudon ja kylmän elokuvan, vaikka aiheen puolesta kaikki siinä – nimellisesti Hollywoodiin sijoittuvassa satiirissa – on nähtyä ja vielä tylymmin yllätyksetöntä.
Nymphomaniac (2013)
Trier on Rainer Werner Fassbinderin ja Pier Paolo Pasolinin sukulainen: eurooppalainen räyhähenki, jolle hienovaraisuus on outo käsite.
Donnie Darko (2001)
Onko Donnie Darko yhtä hyvä leffa, kun muistelin sen olevan? Onko se enää ”vaikuttava”?
Oslo, 31. august (2012)
Viime vuosina ilmestyneistä elokuvista olen nähnyt useimmiten Oslo, 31. augustin, joka on norjalaisen Joachim Trierin vasta toinen pitkä ohjaustyö.
Vulgar (2000)
On jopa sääli, että Vulgar on painunut unholaan. Se on vakuuttavan ahdistava elokuva.
Poliţist, Adjectiv (2009)
Järjestelmä lamaannuttaa kapinan, palauttaa kurin ja jatkaa uudelleenkoulutusta. Yksilöä muistutetaan hänelle pakotetusta roolista. Hän on isomman kokonaisuuden osa, ei olemassa itsessään.
The Burning Moon (1992)
Olaf Ittenbachin varhaisessa episodielokuvassa on enemmän sisälmyksiä kuin sielua.
Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva (2014)
“Meillä oli loppujen lopuksi aika laihat eväät. Me oltiin ihan normaaleja nuorukaisia, jotka lähtivät tekemään”, arvioi Juho Leppänen dokumentissa ideoimaansa projektiaan ajaa pakettiautolla muutaman kaverinsa kanssa tuhansien kilometrien matka Suomesta Nepaliin ja takaisin. Matkan tarkoitus oli käydä hakemassa nepalilaisen turvakodin naisten tekemiä koruja Suomeen myytäväksi hyväntekeväisyystarkoituksessa. Loppukesästä 2012 toteutetulla tempauksella haettiin hankkeelle näkyvyyttä niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa. Automatkan tiimoilta päivitettiin ahkerasti videoblogia, kerrottiin kuulumisia ja jaettiin Nepal-tietoutta. Seuraajia ja sponsoreita kertyi sen verran, että loppuvuodesta 2013 matkantekijät saivat kerättyä joukkorahoituksella, esimerkiksi ennakkolippuja myymällä, 33 000 euroa kasaan kuvatun materiaalin elokuvaksi saattamista varten.