Maa: Yhdysvallat
Genre: rikos, draama, jännitys, komedia
Ohjaus: Bryan Johnson
Käsikirjoitus: Bryan Johnson
Kuvaus: David Klein
Leikkaus: Bryan Johnson, Scott Mosier
Sävellys: Ryan Shore
Näyttelijät: Brian O’Halloran, Bryan Johnson, Jerry Lewkowitz, Ethan Suplee, Matthew Maher, Kevin Smith
Bryan Johnson tunnetaan tätä nykyä paremmin Kevin Smithin tositelevisiosarja Comic Book Menin kärkkäänä taustahahmona. Sarja on antanut hyvän kuvan kyseisen porukan sisäpiirijutuista. Erään jakson teemana oli tehdä mainos parantamaan kaupan myyntiä. Looginen vaihtoehto ohjaajaksi kyseiselle mainokselle olisi ollut Smith, mutta myyjät päättivät valita Johnsonin hänen sijastaan. Pilke silmäkulmassa Smith totesi: ”Annatte enemmin Vulgarin ohjaajan kuin minun tehdä kauppanne mainoksen.” Tästä lähtien allekirjoittanutta on kiinnostanut, mikä on tämä Vulgar?
Se on toistaiseksi Johnsonin ainoa ohjaustyö.
Will Carlson on lastenkutsujen tilausklovni, jota elämä potkii päähän. Naapurit ovat vittumaisia, keikkaa ei meinaa saada, kämppä on järkyttävä läävä ja oma äitikin pitää häntä epäonnistuneena. Erään lehti-ilmoituksen perusteella Carlson päättää laajentaa klovnitoimintaansa polttaripilaksi, jossa hän pukeutuu stripparin ja klovnin välimuodoksi. Ensimmäinen keikka menee kuitenkin kirjaimellisesti perseelleen, kun Carlson joutuu joukkoraiskatuksi. Vuosi raiskauksen jälkeen Carlson sattumalta pelastaa pienen tytön, ja hänestä tulee sankari. Uroteon johdosta hänelle tarjoutuu mahdollisuus omaan tv-ohjelmaan. Tämä kirvoittaa vuoden takaisen raiskaajat hänen kintereilleen. Nyt heillä on kiristysrahat mielessä tai muuten he tuhoavat Carlsonin orastavan uran.
Clerksistä tuttu Brian O’Halloran nähdään elokuvan epäonnisena klovnina. Kyseessä on ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun Kevin Smithin tuottamassa elokuvassa O’Halloran ei esitä jotain Hicksin klaanin jäsentä. Tästä seikasta huolimatta Vulgar on täynnä sisäpiirin läpänheittoa. Kameran edessä käyvät kääntymässä melkein kaikki Smithin elokuvien tunnetut sivuosanaamavärkit lukuun ottamatta Ben Affleckia, joka kylläkin mainitaan erään vitsin aikana. Kevin Smith itse esittää homoseksuaalia televisiotuottajaa, joka tekee Carlsonille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hahmo perustuu oikeaan ohjaajatuottajaan, jonka kanssa Smith on työskennellyt muun muassa Drawing Flies -elokuvan kuvauksissa.
Aina kun tarina ottaa hauskemman asenteen, tuo se auttamatta mieleen Smithin lanseeraaman törkydialogin. Ihan toimivaahan se on tässäkin tapauksessa, eikä käsikirjoituksesta vastannut Johnson ole yhtään hullumpi röyhkeiden keskustelujen tuottajana. Läppä lentää siihen tahtiin, että New Jerseyn Red Bankissa kuvattu leffa on kuin toisen ulottuvuuden kokemus Smithin luomasta View Askewniversesta. Tämä tuntuu ajoittain tökeröltä, mutta kuitenkin hauskalla tavalla.
Toisaalta syvällisemmin pohdittuna raskas teema on hyvin kasassa pysyvä tutkielma raiskatuksi tulemisesta, ja ahdistuksen voittamisesta. Se tarjoaa yllättäviä shokkiarvoja, joita ei olisi uskonut alun kepeyden takia mahdollisiksi; homma muuttuu synkemmäksi, kun itse raiskaus laitetaan toteen. Nämä vakavammat hetket eivät tunnu turhan väkinäisiltä. Olikin positiivista huomata, että rankkuus vain paransi kokemusta. O’Halloran tekeekin poikkeuksellisen vakuuttavan roolin, joka korostuu etenkin raiskauksen jälkeisessä kohtauksessa, jossa hän näyttää osaavansa tunnenäyttelemisen.
Raiskaus on vakava asia, ja harvemmin elokuvissa on käsitelty miehiin kohdistuvia raiskauksia, jotka eivät kliseisesti tapahdu vankilassa. Johnsonin mukaan Vulgarin raiskaajaporukka on saanut vaikutteensa John Boormanin Syvästä joesta. Tämä on helppo huomata, sillä elokuvan vulgaarikolmikko koostuu isästä ja kahdesta vajavaisesta pojasta, jotka alati kinastelevat mitä typerimmistä asioista. Heidän touhunsa tuovat mieleen syvän etelän punaniskakulttuurin puistattavalla tavalla.
On jopa sääli, että Vulgar on painunut unholaan. Se on vakuuttavan ahdistava elokuva. Tämä on saattanutkin muodostua sen ongelmapisteeksi. Näin väkevä aihe herättää taatusti negatiivisia reaktioita, koska tabuja harvemmin käsitellään arkailemattomasti. Mainittakoon vielä lopuksi, että elokuvan strippariklovni on myös jonkinlaista sisäpiirihuumoria, koska kyseinen hahmo on toiminut View Askew –tuotantoyhtiön logona vuosia.