Elokuva ja psyyke 5: lapsi oudossa maailmassa
Kotimaisessa esseekokoelmassa käsitellään elokuvaa, lapsuutta ja psykoanalyysia.
Transit (2018)
Transitissa on samanlaista taikaa kuin Alan Resnais’n klassikossa Hiroshima, rakastettuni.
As Long as You’ve Got Your Health (1966)
Unohdettu ranskalainen komediaohjaaja Pierre Étaix kuvaa modernin elämän oravanpyöriä taidemuodon kautta, jonka hän tiedostaa joutuvan kulutushimoisen yleisön hampaisiin.
Valkoinen nauha (2009)
Olemme kaikki murhaajia, meille tulee vain harvoin tilaisuus toteuttaa luontoamme: mutta kuinka kaunis maailma sittenkin on, ainakin kuviltaan.
Sombre (1998)
Sombre on häpäisyä, paljon rajumpi tabujen puhkaisemisen yritys kuin silkka väkivallan tai seksin esittäminen, sillä siinä käydään merkitysten merkityksellisyyttä, elokuvan luutuneita muotoja, vastaan.
Summer Palace (2006)
Summer Palace tuntuu tietoisesti rakennetulta länsimaisten elokuvafestivaalien juryjen miellyttämiseen olemalla tuttua ja turvallista peruskauraa itämaisella mystiikalla varustettuna.
Paulina (2015)
Kun Paulina tulee raiskatuksi kotimatkallaan ystävänsä luota, joutuu hän punnitsemaan oman arvomaailmansa uudestaan samalla, kun muut ihmiset kertovat hänelle, mitä hänen tulisi tuntea.
La Pointe-Courte (1955)
Mielestäni taitaviin elokuvantekijöihin, kuten kirjailijoihinkin ja maalareihin pätee ajatus siitä, että he tekevät lopulta vain yhden teoksen ja kaikki siitä on aistittavissa jo heidän ensimmäisessä työssään.