Kategoria:

Rakkautta & Anarkiaa 2013, osa 2

Menetettyään vanhempansa auto-onnettomuudessa, jäävät sisarukset Bianca ja Tomas ikään kuin tyhjän päälle. Teini-iän viimeisiä vuosiaan viettävät nuoret joutuvat itsenäistymään yllättäen, ja vaikka he saavat esimerkiksi vanhempiensa asunnon perintönä, ei heillä ole enää mitään, millä elää. Tomas kiinnostuu kehonrakentamisesta, ja alkaa pinnata koulusta eikä Biancan työ kampaamon hiustenpesijänä tuota tarpeeksi rahaa molempien elättämiseen. Nuorten elämä tuntuu olevan täysin pysähdyksissä, ja elokuvan tapa kasvattaa hahmojaan näyttämällä heitä vain makaamassa sohvalla tai haahuilemassa ilman päämäärää tukee tätä vaikutelmaa erittäin hyvin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

A Touch of Sin (2013)

Jia Zhangke on yksi Kiinan tärkeimpiä ohjaajia. Miehen 90-luvun lopun elokuva Xiao Wu periaatteessa pelasti kuolemaa tekevän kiinalaisen independent-elokuvan tekemällä radikaaleja muutoksia siihen, miten riippumattomat tuotannot siitä eteenpäin siirtyivät hakemaan rahoitustaan ulkomailta sen sijaan, että elokuvat tehtäisiin valtion rahoituksella, kuten sitä ennen oli tapana. Jian uutuuselokuva A Touch of Sin oli Cannesissa ehdolla Kultaisen palmun voittajaksi, ja se sai palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jyri Majuri
Kategoria:

Rakkautta & Anarkiaa 2013, osa 1

Jos olen aivan rehellinen, niin katsoin Mudin William Friedkinin Killer Joen innoittamana, toivoen Matthew McConaugheylta yhtä sikamaista roolisuoritusta. Elokuva sijoittuu Yhdysvaltain etelävaltioihin, jonka maaseudulla asuu tunnetusti perin outoja ja vastenmielisiä ihmisiä. Mutta ei, Mud ei ole ollenkaan sikailua, jota toivoin, mutta siitäkin huolimatta ihan näpsäkkä kasvutarina, joka käsittelee miehen elämän haasteista suurinta: naista.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

Kadonneen Hollywood-suudelman metsästys

Pacific Rim lienee vuoden virkistävin efektikarnevaali: pikkulapsen innolla satametrisiä mecha-robotteja mittavia kaiju-hirviöitä vastaan vyöryttävä spektaakkelielokuva perustuu alkuperäiseen ideaan jatko-osien, muusta lähdemateriaalista tehtyjen elokuvasovitusten ja uudelleenfilmatisointien täyttämässä leffateatterissa. Trilogian normikseen asettaneessa blockbuster-kentässä se ei myöskään petaa seuraavaa elokuvaa vaan ilman avonaiseksi jääviä juonirönsyjä kertoo tarinansa alusta päätökseen. Toisaalta elokuvan viimeisenä tarjoama yllätys on sen mielenkiintoisin: pelastettuaan maailman mies- ja naispäähenkilö eivät loppukohtauksessa jaa pinnallista suudelmaa vaan platonisen halauksen.

Julkaistu: Kirjoittaja: Ilkka Hemmilä
Kategoria:

Espoo Ciné 2013, osa 5

Jan Forsströmin Silmäterä on erilainen uutuus suomalaisen elokuvan joukossa. Mestariteoksesta ei voida puhua, hädin tuskin hyvästäkään elokuvasta, mutta ainakin Silmäterä haastaa hieman katsojaansa, eikä kyseessä ole yksiulotteinen, kärsimysten kautta voittoon ja kasvamme ihmisinä –tarina.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

Espoo Ciné 2013, osa 4

Ihan aluksi täytyy mainita, että festivaali näyttää itsekin myöntävän Tendernessin olevan keski-ikäisille hipsterinaisille suunnattu elokuva. Sillä katsojille jaettiin ennen saliin astumista kosteuttavaa kasvorasvaa. Luoja paratkoon, otin näytteen vastaan ja kävelin nopeasti saliin… Itse elokuvan alku piirtää valkokankaalle lumiset ja komeat alppimaisemat. Tarina potkaistaan käyntiin, kun nuori mies joutuu lasketteluonnettomuuteen Alpeilla. Hänen eronneet vanhempansa lähtevät Belgiasta käsin Ranskaan sairaalaan.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus
Kategoria:

The Last Days (2013)

Ihmisen aivotoiminta on monimutkainen asia ja me koemme asiat omalla tavallamme. Meillä kaikilla on omat pelkomme. Toiset pelkotilat ovat tietysti toisia yleisempiä. Klaustrofobia on varmaankin yksi yleisimmistä kammoista, joita pystyn kuvittelemaan. Ahtaassa paikassa vietetty aika saattaa olla traumaattista ja varmasti monet kokevat ahtaanpaikan kammoa esimerkiksi ollessaan jumissa hississä. Mitä tapahtuu silloin, jos tämän fobian käänteinen versio, eli aukioiden pelko ottaa vallan koko yhteiskunnasta? Ohjaaja/käsikirjoittajaveljekset David ja Àlex Pastor kertovat sen meille The Last Daysissa, jonka idea on valitettavan debiili.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila