Espoo Ciné 2014, osa 1

Jostain syystä olen ottanut tavaksi aloittaa jokaisen Espoo Cinén katsomalla uutta italialaista elokuvaa. Tänä vuonna vuorossa oli South Is Nothing, jo vuosikymmenen dokumentteja ja lyhytelokuvia tehtailleen Fabio Mollon ensimmäinen kokopitkä fiktio. Elokuvassa teinityttö nimeltä Grazia ei pääse yli veljensä kuolemasta. Isä, Cristiano, yrittää parhaansa mukaan elättää yksinhuoltajana lastaan kalakaupalla. Hommiin tulee pari mutkaa paikallisen rikollisjengin tunkiessa väliin, mutta tällä sivujuonella ei lopulta ole mitään väliä, koska elokuva käsittelee lähinnä Grazian toipumisprosessia.

DocPoint 2014, osa 1

Suomalaisilla väitetään olevan läheinen suhde luontoon, sillä luontomme on monella tapaa puhtaampi ja koskemattomampi kuin monien muiden maiden luonnot. Ja me suomalaiset ylpeilemme tällä, se on osa identiteettiämme; olemme metsäläiskansaa, joka on totta kai kaupungistunut, mutta silti liikutumme kyyneliin asti, kun kuulemme korpiemme kuiskinnan. Matkailualalla puhdas luonto on suurimpia valttikorttejamme (ellei jopa suurin), jota erityisesti Lapin matkailu käyttää hyväkseen houkutellessaan etelän puolimiljoonametropolin asukkaita ynnä muita turisteja. Ilmiselvästi Lapista löytyy paljon koskematonta erämaata, jota kansainväliset kaivosyhtiöt eivät ole vielä raiskanneet, mutta Ilkka Raution vaivaannuttava näkemys Levin turismista huomauttaa kuinka matkailualan luonto on vain irvikuva luonnosta. Vähän niin kuin harrastaisi seksiä pumpattavan barbaran kanssa oikean naisen sijasta.

Nightcrawler (2014)

Median satiirina Nightcrawler ei ole niin vahva esitys, koska yleisestä voimattomuudesta kertova (ja samalla paranoidia suhtautumista ruokkiva) klangi on aika tuttu. Saa pohtia, onko elokuvassa esimerkiksi huomioita, joita ei jo olisi esitetty jossain Ihanassa elämässä.

DocPoint 2014, osa 3

Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Kim Longinotton Hold me tight, let me go sukeltaa englantilaiseen Mulberry Bushin kouluun, jossa opiskelee 40 hyvin häiriintynyttä lasta. Mulberry Bush on lapsille viimeinen mahdollisuus oppia tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa, jotta he voisivat opiskella normaalissa koulussa. Yhdellä hetkellä lapset leikkivät ja opiskelevat normaalisti aivan kuin ketkä tahansa lapset ja toiselle hetkellä käyvät opettajien ja muiden oppilaiden kimppuun. Ohjaajilla on selkeät toimintamallit lasten varalle; he selittävät hyvin yksityiskohtaisesti, kohottamatta ääntään kuinka lapsen pitää käyttäytyä ja äärimmäisissä tapauksissa painavat raivoissaan olevan pojan maahan, jotta hän ei satuttaisi itseään tai muita.

Season Film Festival 2014

Carine Roitfeldia, Pariisin Voguen entistä päätoimittajaa voi kuvailla ikiliikkujaksi. Hän on ollut kansainvälisen huippumuodin merkittävimpiä nimiä useita vuosikymmeniä ja hän on mittavan kokoisen fanilauman jumalatar. Dokumentti Mademoiselle C seuraa Roitfeldin elämää Voguesta lähdön jälkeen, kun hän päätti perustaa oman muotilehden nimeltä CR ja millaisia kommelluksia tästä seurasi.

Maps to the Stars (2014)

Maps to the Starsilla David Cronenberg on onnistunut ohjaamaan oudon ja kylmän elokuvan, vaikka aiheen puolesta kaikki siinä – nimellisesti Hollywoodiin sijoittuvassa satiirissa – on nähtyä ja vielä tylymmin yllätyksetöntä.

Vuoden 2014 parhaat elokuvat

Juhlistamme jälleen vuoden päättymistä julkaisemalla toimittajiemme valinnat vuoden 2014 elokuvatärpeiksi. Jokainen osallistunut toimittaja on tehnyt vapaavalintaisen listan vuonna 2014 kansainvälisesti tai Suomessa ensi-iltansa saaneista suosikkielokuvistaan. Listoissa on mukana linkit, jos elokuvasta on teksti Laajakuvassa.

Punaista valkoisella – retkellä video nastyjen maailmaan, osa 2

“Näemme elokuvassa syötävän aitoja apinan aivoja! Tämä on järkyttävää!” Video nasty -artikkelisarjamme toisessa osassa liikutaan Faces of Deathista Taloon puiston laidalla. Zombeja! Natseja! Kannibaaleja!