Kategoria:

Viskiä, viskiä! (1949)

Sota on helvettiä. Todday-saaren asukkaille toisen maailmansodan elintarvikkeiden säännöstelypolitiikan karu arki valkenee kuitenkin vasta kun saarelta loppuu viski, eikä uutta ole tulossa pitkiin aikoihin. Tämä ajaa takapajuisen saaren yksinkertaiset asukkaat epätoivon partaalle. Samaan aikaan saarelle palaa Afrikan komennukselta engelsmanni kersantti Odd (Bruce Seton), joka hamuaa paikallisen kauppiaan Joseph Macroonin (Wylie Watson) tytärtä Peggya (Joan Greenwood). Avioliitto on isäukon sinettiä vaille valmis, mutta valitettavasti vanha ylämaalainen tapa vaatii illanistujaisia, johon kuuluu laulun ja tanssin lisäksi 35 litran viskitonkka.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Final Flesh (2009)

Final Flesh on mielenkiintoista yhden kerran katsottavaa kulttielokuvia ja poikkeavia elokuvakokemuksia metsästäville avantgardisteille, hipstereille ja kummallisuuksien kerääjille.

Julkaistu: Kirjoittaja: Mikko Lamberg
Kategoria:

Only the Strong (1993)

Voi pojat! Olen syntynyt vuonna 1990, ja kuten varmasti kaikilla muinakin vuosina syntyneille (mikäli heitä on), myös minulle on aina esittäytynyt erittäin kiinnostavana aiheena ei minua edeltäneen sukupolven lapsuusaika, vaan kirjaimellisesti muutamaa vuotta minua vanhempien ihmisten lapsuus. Millaista olisikaan ollut olla koulussa vuonna 1993? Onneksi minun ei tarvitse vaivautua miettimään asiaa, sillä kyseisen vuoden kirkkaimpiin saavutuksiin kuuluva Only the Strong vastaa jokaiseen kysymykseeni ja tekee sen käyttäen apunaan yhtä aikansa kuumimmista taistelulajivillityksistä. Eri vänkää!

Julkaistu: Kirjoittaja: Miikka Kaitila
Kategoria:

Wadjda (2012)

Pidin nelisen vuotta sitten ilmestynyttä Grönlannin ensimmäistä elokuvaa mielenkiintoisena tapauksena, mutta Nuummioqin olemassaolo on todellisuudessa vain leikisti kiinnostavaa. Wadjda on jotain aivan muuta. Se on ensimmäinen kokonaan Saudi-Arabiassa kuvattu pitkä fiktioelokuva, ja sen on ohjannut nainen, Haifaa al Mansour.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jouni Heinonen
Kategoria:

Kadonneen Hollywood-suudelman metsästys

Pacific Rim lienee vuoden virkistävin efektikarnevaali: pikkulapsen innolla satametrisiä mecha-robotteja mittavia kaiju-hirviöitä vastaan vyöryttävä spektaakkelielokuva perustuu alkuperäiseen ideaan jatko-osien, muusta lähdemateriaalista tehtyjen elokuvasovitusten ja uudelleenfilmatisointien täyttämässä leffateatterissa. Trilogian normikseen asettaneessa blockbuster-kentässä se ei myöskään petaa seuraavaa elokuvaa vaan ilman avonaiseksi jääviä juonirönsyjä kertoo tarinansa alusta päätökseen. Toisaalta elokuvan viimeisenä tarjoama yllätys on sen mielenkiintoisin: pelastettuaan maailman mies- ja naispäähenkilö eivät loppukohtauksessa jaa pinnallista suudelmaa vaan platonisen halauksen.

Julkaistu: Kirjoittaja: Ilkka Hemmilä
Kategoria:

Espoo Ciné 2013, osa 5

Jan Forsströmin Silmäterä on erilainen uutuus suomalaisen elokuvan joukossa. Mestariteoksesta ei voida puhua, hädin tuskin hyvästäkään elokuvasta, mutta ainakin Silmäterä haastaa hieman katsojaansa, eikä kyseessä ole yksiulotteinen, kärsimysten kautta voittoon ja kasvamme ihmisinä –tarina.

Julkaistu: Kirjoittaja: Laajakuvan toimitus