Kategoria:

Täyden Kuun striimausta, osa 1

Full Moon Features on Charles Bandin vuonna 1989 perustama itsenäinen ”suoraan videolle” -tuotantoyhtiö, jonka pääsääntöinen elokuvatarjonta koostuu kauhusta ja tieteisfilmeistä. Firman leivissä ovat työskennelleet muun muassa sellaiset nimet kuin Stuart Gordon, Jeffrey Combs sekä Lance Henriksen. Yhtiötä voisi verrata vaikkapa Tromaan, koska molempien riippumattomuus isommista yrityksistä on lopulta toiminut heille eduksi, tarjoten vankemman fanikunnan sekä mahdollisuuden toteuttaa itseään villimmin.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Return to Nuke ’Em High Volume 1 (2013)

Troma on edelleen kuumaa kamaa, ehkä jopa kuumempaa kuin koskaan. Vankalla fanikunnalla porskuttava lafka on nostanut roskan laaturimaa kerta toisensa perään. Yhtiön keulakuvan Lloyd Kaufmanin vierailu Night Visions -festivaalilla varmasti nostatti heidän tunnettuuttaan myös Suomessa. Showmiehenä tunnettu Kaufman tekee paluun juurilleen, sillä Return to Nuke ’Em High Volume 1 on taattua 80-lukulaista saastaa.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Splendor (1999)

Apokalyptisen trilogiansa jälkeen Gregg Araki oli uusien haasteiden edessä. Uraa piti pystyä jatkamaan laadukkaasti ja vieläpä uudistumaan siinä sivussa. Katsojien huutaessa lisää surrealistisen seksikästä teiniangstia, päätti hän poiketa romanttisen komedian hämärälle puolelle. Tästä genrevalinnasta johtuen Splendor saattoi jäädä turhan vähälle huomiolle. Ennen kuvausten alkua Araki koki myös muutoksia identiteetissään. Aiemmin homoseksuaalina tunnettu ohjaaja huomasi olevansa biseksuaali ja alkoi seurustella Kathleen Robertsonin kanssa. Uusi suhde on selvästi vaikuttanut tarinan tyyliin, koska se käsittelee entistä voimakkaammin biseksuaalisuutta.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Come Out and Play (2012)

Kauhuelokuvien uusintaversioita on viime vuosina tullut pilvin pimein. En näe yleensä mitään syytä, miksi jokin elokuva tulisi filmata uudestaan. Suurimmaksi osaksi näiden uusintaversioiden tarkoitus on ollut ottaa rahat tyhmiltä pois. Oikeasti hyvät ja tarpeelliset uusintalämmittelyt ovat olleet harvassa. Niitäkin tietysti on, mutta Come Out and Play ei ole sellainen. Sen lähtökohdat ovat jo mahdollisimman huonot, sillä Narciso Ibáñez Serradorin ohjaama alkuperäinen versio, Who Can Kill a Child?, on yksi espanjalaisen kauhun tärkeimpiä ja ajatuksia herättävimpiä teoksia.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Kummeli V (2014)

Allekirjoittaneella on oma historiansa Kummeli–huumorin kannattajana. Nuoremmalla iällä ja etenkin koulukavereiden kanssa ryhmän sketseille ja huumorille tuli naurettua. Välitunneilla televisiosarjan uusi jakso oli jokaviikkoinen puheenaihe. Yritän ehkä hieman puolustella näkemystäni Kummelia kohtaan nostalgialla. Eikö nostalgia kuitenkin ole asia, jolle pitää antaa arvoa? Lapsuudesta tulee olla hyviä muistoja, joita voi ruokkia. Aika on puolustelustani huolimatta tehnyt tehtävänsä, eikä komediaryhmän lapsekas asenne enää jaksa tyydyttää nostalgianälkääni täysin

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Nowhere (1997)

Nowheren kautta viimeiseen osaansa tuleva Gregg Arakin teiniapokalypsitrilogia jatkaa teemallisesti siitä mihin edellinen osa The Doom Generation jäi, joten luvassa on melkoista tunteiden myllytystä ja amerikkalaisia teinihylkiöitä. Alkutekstien rullatessa ruudulla saanee katsoja heti hyvän kuvan elokuvan valtavasta näyttelijäkaartista ja ennen kaikkea liudasta tunnettuja näyttelijöitä. Seesteisen musiikin soidessa vieritetään katsojan silmien eteen muiden muassa sellaisia kulttinimiä kuten 90-luvun teini-idoli Ryan Phillippe, Pulmusten typeränä blondina nähty Christina Applegate, James Caanin poika Scott Caan sekä tietysti Arakin vakiopoika James Duval.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila