Night Visions 2020: The New (Ab)Normal
Night Visions järjestettiin koronavuonnakin, ja Laajakuvan raportissa käsittelyssä terävää psykologista kauhua, Odinin märkä pieru, mekaaninen tyrannosaurus ja Christopher Doylen kuvausta.
Need a new search?
If you didn't find what you were looking for, try a new search!
Hereditary – Pahan perintö (2018)
Koko elokuvan alun on sellainen tuskallinen olo, että minä hetkenä hyvänsä saattaa tapahtua kauheita. Sitten kauheita alkaa tapahtumaan, koska ihminen pelkää, että niin käy. Iso pyörä alkaa pyörimään. Se on menoa sitten.
The Last Days (2013)
Ihmisen aivotoiminta on monimutkainen asia ja me koemme asiat omalla tavallamme. Meillä kaikilla on omat pelkomme. Toiset pelkotilat ovat tietysti toisia yleisempiä. Klaustrofobia on varmaankin yksi yleisimmistä kammoista, joita pystyn kuvittelemaan. Ahtaassa paikassa vietetty aika saattaa olla traumaattista ja varmasti monet kokevat ahtaanpaikan kammoa esimerkiksi ollessaan jumissa hississä. Mitä tapahtuu silloin, jos tämän fobian käänteinen versio, eli aukioiden pelko ottaa vallan koko yhteiskunnasta? Ohjaaja/käsikirjoittajaveljekset David ja Àlex Pastor kertovat sen meille The Last Daysissa, jonka idea on valitettavan debiili.
Haastattelussa Bobby Rhodes
Bobby Rhodes erityisesti macho-rooleistaan kahdessa ensimmäisessä Demons-elokuvassa tunnettu näyttelijä, joka on vastikään aktivoitunut kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laajakuva tavoitti hänet pientä haastattelua varten alkuvuodesta.
Rakkautta & Anarkiaa 2019, osa 5
Säästimme R&A-raporttimme finaalia varten radikalisoitumista, rakkaudesta sokaistumista, rakkauden välttelyä pullon kautta, Paul Greengrassin kateudesta vihreäksi saavaa heiluvaa kuvaa, italialaisia gangstereita ja tietysti lapsisotilaita.
Viiden filmin armeija – Spaghettipäivä 2019
Sulavan lumen alta paljastuvien koirantuotteiden ja epävarmasti vähenevän vaatetuksen tavoin ruudinsavun ja pastan tuoksun leijailu Pitkänsillan alueelle WHS Teatteri Unionin ovesta on eräs varmoista kevään merkeistä.
Rakkautta & Anarkiaa 2018, osa 3: Henkilö
R&A on aina henkilökuvia täynnä, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Tänään käsittelyssä on mm. paras yhdistelmä asioita, eli vapaapainijoita ja Bergmania.
Rampage (1987)
Manaajan (1973) ja Bugin (2006) tekijä hallitsee shokkikeinot, mutta ulkoisilla keinoilla hän asettaa katsojaan sisäisiä epäilyksen ja uudelleen arvioinnin pyörremyrskyjä.
Naiivi melodia
80- ja 90-luvun videopelien homagessa Hyper Light Drifter sairastunut maailma parantuu miekalla ja sädepyssyllä.
Tiny Furniture (2010)
Girls-sarjan luojana paremmin tunnetun Lena Dunhamin ohjaustyö Tiny Furniture kertoo ohjaajan itsensä esittämästä Aurasta, joka palaa opiskelujensa jälkeen kotiin taiteilijaäitinsä luokse potemaan aikuiseksi kasvamisen kriisiä. Nuoren naisen identiteettiongelmat ja tylsistyminen rikkaassa perheessä ja taidepiireissä ovat parodiaa ohjaajan itsensä elämästä ja piireistä, joissa hän liikkuu. Dunhamin perhettä jopa esittävät hänen oma äitinsä ja siskonsa.