Bobby Rhodes on erityisesti macho-rooleistaan kahdessa ensimmäisessä Demons–elokuvassa tunnettu näyttelijä, joka on vastikään aktivoitunut kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laajakuva tavoitti hänet pientä haastattelua varten alkuvuodesta. Rhodesin muita tunnettuja elokuvia ovat Viidakkoverilöyly (1980), Herkules (1983) ja Italian Jesús Francon, Joe D’Amaton Shannon – taistelija (1983). Laajakuvassa miehen tuotoksista on arvosteltu Demons 2.
Miten päädyit elokuvabisnekseen?
Näyttelykärpänen puraisi minua. Olin vielä koulussa, kun aloitin harrastelijanäyttelijänä. Tummaihoisena näyttelijän uran aloittaminen ei ollut helppoa. Tein statistin hommia, ja pikkuhiljaa minulle alettiin tarjota pieniä rooleja tv- sekä elokuvatuotannoista. Minun täytyy kiittää useita Italiassa kuvattuja amerikkalaisia tuotantoja, joihin tarvittiin mustia näyttelijöitä. Debyyttini oli italialaisia tähtiä vilisevä filmi, jossa esitin mustaa amerikkalaista vankia.
Kuinka paljon sait vaikuttaa hahmojesi (Tony the pimp & Hank the gym instructor) luonteisiin Demons-elokuvissa?
Muistelin heti oikeita parittajia, joita olin tavannut vuosien aikana. Tämän jälkeen tiesin, mihin suuntaan roolihahmoa tulisi kehittää. Lamberto Bava on omalaatuinen ohjaaja, jolla on tapana kuunnella näyttelijöiden sekä kuvaajien pyyntöjä. Tämä antoi minulle enemmän vapauksia luoda yliampuvan hahmon, joka oli kova jätkä, mutta samanaikaisesti rakastettava ihminen. Muistan, että Bava ja (Sergio) Stivaletti olivat uskomattoman innostuneita suorituksestani Tonyna, etenkin niissä kohdissa, joissa olin ryhmän johtajana. Repliikit kuten: “Quite! Quite!” ja “Smash Everything!” ovat osa meidän loppumatonta vitsailuamme, kun olemme mukana kauhukonferensseissa.
Voisitko kertoa lisää näistä tuotannoista?
Luulen, että Bava ja (Dario) Argento molemmat halusivat rikkoa stereotypioita, ja rikkoivat rajoja niin paljon kuin mahdollista. Varmasti heti alusta asti outo ja liioiteltu olivat Demons-saagaan suunniteltuja elementtejä. Demons on ollut yksi minun ja monien muiden mukana olleiden parhaista filmikokemuksista. Me nautimme kuvauksien jokaisesta hetkestä ja meistä tuli ikään kuin perhe. Bava tulee elokuvaperheestä, ja luulen tämän helpottaneen paljon työskentelyämme isossa ryhmässä.
Demons oli todella suosittu tuohon aikaan, etenkin kansainvälisellä tasolla. Studiot ja tilastot kertoivat, että Tony oli yksi eniten rakastetuista hahmoista. Näinpä Bava ja Argento päättivät kutsua minut takaisin jatko-osaa varten. Hank oli vähän erilainen hahmo, mutta hänen johtajuudessaan oli paljon samanlaisia piirteitä Tonyn kanssa. Voin kertoa, että olisin näytellyt Demons 3:ssa, jos Bava olisi saanut tahtonsa läpi. Projekti annettiin (Michele) Soaville, ja hän muutti ideoita rajusti. Lopulta elokuvasta tuli The Church. Hän päätti antaa minulle kirjoitetun roolin jollekin toiselle tummaihoiselle näyttelijälle. Olisi mukavaa vielä joskus näytellä sellainen papin rooli!
Millaista oli tehdä elokuvaa Viidakkoverilöyly?
Tuottajaystäväni esitteli minut Antonio Margheritille tai Anthony Dawsonille, kuten jotkut saattavat hänet muistaa. Tavatessamme hän pyysi minua heti esiintymään elokuvassaan. Näytti siltä, ettei hän voinut sille mitään, kun johtajat halusivat palkata amerikkalaisen näyttelijän minun sijastani. Lopulta hän voitti ja sain olla mukana tässä todella kivassa filmissä. Oleskelimme Filippiineillä muutaman viikon, ja ympäristö ei ollut helpoin mahdollinen! Mainitakseni yhden hauskan jutun: Antonio pyysi minua ajamaan pääni kaljuksi, sanoen sen muuttavan urani. Hän ei ollut väärässä. Sain paljon rooleja tämän pienen hiusmuutoksen jälkeen.
Olit poissa elokuvista melkein vuosikymmenen. Mistä tämä johtui?
Olen muuttanut Iso-Britanniaan yli kymmenen vuotta sitten, koska sain lopulta pettyä pahasti Italian elokuvabisnekseen. Olen italialainen ja rakastan maatani, joten palaan usein tapaamaan perhettäni sekä ystäviäni.
Näytät olevan nykyään kiireinen. Miten nykypäivä eroaa vanhoista ajoista, ja kuka sai sinut takaisin bisnekseen?
Minun rakas ryhmäni, Alex Madia ja Gerry Nappo, joilla on uskomattoman eloisa mielikuvitus. He ajattelivat, että minun kannattaisi osallistua coneihin sekä palata takaisin näyttelemään. Olen nyt vanhempi ja viisaampi. Minulla on hauskaa, eikä minun tarvitse murehtia tekeväni tympeitä filmejä, jotta pysyisin mukana pelissä. Tämän vuoksi Alex pyytää minua ottamaan sellaisia rooleja vastaan, joita en ole aiemmin tehnyt; rooleja, joissa on laajempi taajuus kuin tavanomaisissa toimintahahmoissa. Ensimmäisten projektiemme joukossa oli sarja nettidokumentteja, Through Horror and Back.
Sitten ajattelimme, että olisi hienoa tuoda Tony takaisin, koska olimme huomanneet hänen maailmanlaajuisen suosionsa fanien keskuudessa. Ohjaajan upea visio ei alkanut siitä mihin Demons loppui, vaan näyttää hahmon muita puolia ja kaivautuu syvemmälle siihen, mitä Tonylla oli mahdollisuus tarjota. Meillä oli todella hauskaa tätä tehdessä, onnistuimme saamaan mukaan jotain hyvin lahjakkaita faneja. Muistutettakoon kaikkia faneja, että videot voi katsoa youtube-sivuiltani.
Aluksi kuvasimme New Jerseyssä, sitten Philadelphiassa, tämän jälkeen siirryimme New Yorkiin ja lopulta Los Angelesiin. Jokaisessa paikassa onnistuimme saamaan mukaan vierailevia näyttelijöitä tai ”die hard” -fanejani.
Suurimpana yllätyksenä minulle tuli fanien ja bisneksessä mukana olleiden ihmisten yleinen reaktio. Sain puhelun Sergio Stivalettilta: Hän sanoi rakastavansa jaksoa, jossa oli ”näyttelijä/hahmo” -tapaaminen Los Angelesissa. Kun jaksojen tiedot tulivat imdb-sivustolle, tiesin meidän tehneen jotain siistiä!
Osallistun seuraavaksi parin filmin tekemiseen ulkomailla: Yksi kuvataan Australiassa ja toinen Arizonassa. Keväällä minulla on cameo-rooli brittiläisessä tuotannossa ja alkukesästä näemme 6DAYS66YEARS-elokuvan otokset. Se on uskomaton yliluonnollinen trilleri, jonka on kirjoittanut Alex Madia Levi, yhdessä Michael S. Rodriguezin kanssa. Käsikirjoitus on hiton nerokas! Uskon, että tästä tulee kulttileffa, koska kyseessä on mieletön tarina natsisotilashaamuista ripauksella toimintaa, jännitystä ja draamaa.
Olet työskennellyt monien hienojen italialaisten ohjaajien kanssa. Mikä on lempituotantosi?
On vaikea valita vain yksi. Ehkä Antonio Margheriti on antanut minulle eniten. Pysyimme hyvinä ystävinä vuosia. Olin todella surullinen kuullessani hänen kuolemastaan. Ja tuotannoista… No, Demons!