Young Mr. Lincoln (1939)
On vaikeaa sanoa onko Young Mr. Lincoln suoranaisesti nautittava elokuva, mutta se on avain siihen, miksi John Fordia pidetään niin suvereenina tyylin mestarina.
On vaikeaa sanoa onko Young Mr. Lincoln suoranaisesti nautittava elokuva, mutta se on avain siihen, miksi John Fordia pidetään niin suvereenina tyylin mestarina.
Turvattomuuden tuntu ja elämän sattumanvaraisuus koskee meitä jokaista. Vauraan yhteiskunnan ja demokratian suojaverkko voi pettää milloin tahansa ja missä tahansa.
Chris Markerin essee-elokuva tai elokuvaessee Level Five on kuin pelilehden postmortem-artikkeli naitettuna Hiroshima mon amouriin. Tervetuloa hypertodellisuuteen.
Luin päivänä muutamana Tom Wolfea, 60-luvun uuden journalismin kulmakiveä, joka railakkaiden ja kokeilevien sanomalehtiartikkeleidensa jälkeen alkoi rustailla tähtitieteellisiä määriä myyneitä romaaneja, joissa hän sovelsi journalistista ammattitaitoaan selvittäessään kirjoittamiensa asioiden taustoja.
Wolfen lukeminen on nautinnollista, vaikka kyseinen lukemistossani ollut kirja (Hooking Up, suom. Täydessä terässä) ei kokonaisuutena hirveästi värisyttänytkään. Nautintoa lukeminen oli siksi, että vaikka Wolfe on pääasiassa poliittisesti konservatiivi, siis ajatuksiltaan hyvin kaukana allekirjoittaneesta, hän löytää juuri oikeat sanat ja osaa ilmaista itseään jouhevasti – toisin sanoen Wolfe on erittäin hyvä kirjoittamaan.
Atomipommi tappoi nihilismin, toteaa amerikkalainen kirjailija John Dolan esseessään The Case for Nuclear Winter. Kun sukupuutto ei enää ollut pelkkä ajatusleikki, elämän vastustajat valitsivatkin elämän. Takin kääntö on helpompi ymmärtää, jos uskaltaa katsoa tänä vuonna 30 täyttävän Threadsin. Se on uskottavaksi lavastettu läpileikkaus, valedokumentti, ydinsodan vaikutuksista Englantiin.
Koominen Robot Monster ei ole niinkään kauhuelokuva kuin elokuva kauhuista.
Natsi-zombit iskevät helvetin pohjamudista.
Tänä kekrinä kirppusirkuksen juomakipon voi täyttää verellä.