Rogue One: A Star Wars Story (2016)
Rogue One on todiste siitä että Tähtien sodasta voidaan tehdä onnistunut spin-off-elokuva.
Espoo Ciné 2016: Kuusi perinnettä
Vuoden 2016 Espoo Ciné tarjoili festivaalille uskollisesti elokuvia sen kuuden perinteen kautta. Yllätyksiä, haukotuksia ja sipsinhimoisia hirviöitä tiedossa!
Batman v Superman: Dawn of Justice (2016)
Paletti alkaa hajota edetessään, kun kahteen ja puoleen tuntiin puristetaan liian suuri määrä tavaraa ja silti paikoin tuntuu, että tarina ei etene suuntaan eikä toiseen.
Only Angels Have Wings (1939)
Hawksin elokuva liikkuu alati eteenpäin, tanssii, virtaa ja ylittää, tuosta noin, rajoja, joita ei ole tarkoitettu ylitettäviksi: sen puhdas täsmällisyys loistaa keinotekoisenkin ja sähkövirtaisen valon takaa.
Terminator Genisys (2015)
Vuonna 1984 käynnistynyt James Cameronin aloittama Terminator-elokuvasarja muistetaan Arnold Schwarzeneggerin läpimurtona. Viimeisimmät osat ovat poukkoilleet ties missä jatkumoissa sekä lopulta tuotantolimbossa. Lopullinen naula näytti tulevan arkkuun, kun neljännen osan ohjaajaksi pestattiin lähinnä hömppätoiminnan parissa kunnostautunut McG, eikä Schwarzeneggeria saatu mukaan uusimaan rooliaan. Terminator: Salvationin lopputulos on vielä kaikille suhteellisen tuoreessa muistissa, mutta nykyisen Hollywoodin tietäen, tämä ei kuitenkaan estä yrittämästä uudestaan.
Punaista valkoisella – retkellä video nastyjen maailmaan, osa 2
“Näemme elokuvassa syötävän aitoja apinan aivoja! Tämä on järkyttävää!” Video nasty -artikkelisarjamme toisessa osassa liikutaan Faces of Deathista Taloon puiston laidalla. Zombeja! Natseja! Kannibaaleja!
Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 1 (2014)
Fantasiaa, yliluonnollista romanssia ja dystopiaa. Spefi-henkisiä young adult -filmatisointeja tipahtelee elokuvateattereihin puuduttavalla tahdilla. Uutta hittisarjaa etsiessään ne kuluttavat trendejä puhki pikatahtia, mutta eräs tekijä elokuvissa vaikuttaa pysyvän samana: päähenkilöt tuntuvat yksi toisensa jälkeen syntyneen erityisasemaan, joka erottaa heidät massasta ja nostaa heidät jopa maailman pelastajiksi.
Kaksi Deliverancea
John Boormanin filmissä ei ole samaa ulottuvuutta kuin James Dickeyn kirjassa: sen näkemys miehisyydestä on täysin vailla alkuteoksen ironiaa ja kauhua, latistettuna äijäilyksi äärirajoilla.