You’re Next (2013)

Talo täynnä sukulaisia juhlistamassa yhdessäoloaan illallisen merkeissä. Uudet tyttö- ja poikaystävät esittäytyvät ensi kertaa patriarkaalisille vanhemmille. Letkeä keskustelu muuttuu pian kuitenkin riidaksi suuren kartanon ruokailutilassa, ja riidan tiimellyksessä kukaan ei huomaa, että erään tyttären uuden poikaystävän otsaa koristaa ikkunasta lentänyt varsijousen nuoli. Ja niitähän tulee lisää teräaseiden uhkan lisäksi ulkona ja sisällä vaanivien eläinnaamareihin sonnustautuneiden tappajien ansiosta.

By |2022-10-10T09:52:02+03:0013.11.2013|Kritiikit|0 Comments

Night Visions 2013, osa 1

Hollannin valinta vuoden 2014 Oscar-gaalaan, Borgman, on mielenkiintoinen, kiusaannuttava jännityselokuva manipuloinnista ja etuoikeutetun ihmisen syyllisyydestä köyhän vierellä. Tuo eittämättä mieleen ensimmäisenä Michael Haneken unohtumattoman Funny Gamesin. Rähjääntyneen oloinen Borgman (Jan Bijvoet) soittaa keskiluokkaisen perheen ovikelloa ja pyytää täysin ventovierailta ihmisiltä lupaa käyttää heidän kylpyammettaan. Hän väittää tuntevansa perheen äidin, Marinan (Hadewych Minis) väittäen häntä hoitajaksi nimeltä Maria. Perheen isä Richard (Jeroen Perceval) suivaantuu Borgmaniin ja pahoinpitelee miehen.

By |2016-03-02T15:53:10+02:0012.11.2013|Festivaalit|0 Comments

Gravity (2013)

Katastrofielokuva tuntuu genrenä loppuun kulutetulta, eikä mikään ihme. Viimeistään tietokone-efektien saapumisen myötä teknologiauskoinen ihmiskunta on valkokankaallakin saanut tuta voimattomuutensa luonnonvoimien keskellä, on kyse sitten tuliseksi kuolemanloukoksi muuttuvasta pilvenpiirtäjästä, suurkaupungin keskellä purkautuvasta tulivuoresta tai risteilyaluksetkin kumoon kaatavasta hyökyaallosta. Seuratessa eri ihmisten fyysistä selviytymiskamppailua otetaan mittaa myös psyykkeestä: yksi kykenee myllerryksen keskellä johtamaan ryhmän selviytymistaistoa, monet murtuvat panikoivan lauman osaksi ja joku paljastaa luonteensa häikäilemättömänä omaa selviytymistä ajavana lurjuksena.

By |2016-03-02T15:52:16+02:0008.11.2013|Kritiikit|0 Comments

Don Jon (2013)

Internet on tuonut pornovideot, ne joissa kuvataan ihmisiä harrastamassa seksiä, kaikkien ulottuville ja tehnyt niistä arkipäivää. Huimimpien arvioiden mukaan jopa 30% netissä liikkuvasta datasta olisi pornoa. Ilmiön kokoluokasta huolimatta Hollywoodin valtavirtaelokuvat eivät ole aihetta juurikaan käsitelleet ja silloinkin useimmiten komedioissa, kuten Zack and Miri Make Porno (2008), joissa kaveriporukka keksii ryhtyä pornotuottajiksi. Toki myös pornon raflaavaa historiaa kuvitetaan amerikkalaisessa elokuvassa aika ajoin, tuoreimpana esimerkkinä tästä trendistä on Deep Throat -pornoelokuvan tähden Linda Lovelacen vaiheita kertaava Lovelace (2013).

By |2016-03-02T15:52:08+02:0005.11.2013|Kritiikit|0 Comments

Interior. Leather Bar. (2013)

William Friedkinin kohutusta trilleristä Yön kuningas, jossa Al Pacinon esittämä poliisi Steve Burns jäljitti sarjamurhaajaa New Yorkin S&M-homoskenen keskeltä, poistettiin ohjaajan omien väitteiden mukaan peräti 40 minuutin edestä materiaalia, jotta elokuva ylipäänsä saatiin Yhdysvaltain teattereihin ilman pornoelokuville varattua X-ikärajaa. Elokuvan tekoprosessiin omat tuskansa toivat sitä vastustaneet homoaktivistit, jotka pelkäsivät elokuvan yleistävän S&M:n kaikkien homoseksuaalien suosikkipervoiluksi tai muuten kuvaavan seksuaalivähemmistöä loukkaavalla tavalla. Elokuva ilmestyikin valmiiksi kiistanalaisena, vaikka sen yleinen edustavuus yhtään mitään kohtaan vaikuttaa hyvin kyseenalaiselta: kyse on sentään elokuvasta, jonka mukaan New Yorkin poliisi käyttää isokokoista, puolialastonta ja cowboy-hattuista mustaa miestä kuulustelutekniikkana.

By |2016-03-02T15:51:07+02:0001.11.2013|Kritiikit|0 Comments

Vinokino 2013, osa 1

Erityisellä tavalla huonoista elokuvista on usein mielenkiintoisempaa kirjoittaa kuin hyvistä elokuvista. Tällöin yhdellä kertaa saa käsitellä paitsi elokuvan mielenkiintoisia tavoitteita, myös sen vielä mielenkiintoisempia tapoja epäonnistua niiden saavuttamisessa. Dicke Mädchen - Heavy Girls ei ikävä kyllä ole missään merkityksessä mielenkiintoinen - se on vain yksinkertaisesti mitäänsanomattoman huono.

By |2016-03-02T15:50:38+02:0030.10.2013|Festivaalit|0 Comments

Jobriath A.D. (2012)

Jobriath A.D. muistuttaa pintapuolisesti tuoreinta doku-Oscarin voittajaa Searching for Sugar Mania. Kummankin dokumentin kohteena on 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa vaikuttanut yhdysvaltalainen muusikko – unohdettu potentiaalinen suuri lupaus, joka dokkareissa huikeaksi suitsutetusta musiikistaan huolimatta ei noussut yleiseen suosioon. Molemmista elokuvista on myös mahdotonta olla pitämättä ainakin jossain määrin, sillä ne kertovat todennäköisyyksiä uhmaavan kiehtovan tarinan musiikista, maineesta ja myyttisyydestä.

By |2016-03-02T15:49:29+02:0030.10.2013|Kritiikit|0 Comments
Go to Top