Kategoria:

Ölüme son adım (1983)

Vuosi 1983 oli poikkeuksellisen hyvä Çetin İnançille ja Cüneyt Arkınille. Tuon yhden vuoden aikana tämä turkkilainen tehokaksikko teki valtavan määrän tunnetuimpia psykedeliasekoilujaan. Ölüme son adım edustaa tuon vuoden selväpäisempää tarjontaa, mutta se ei tee siitä huonoa elokuvaa. Päinvastoin Ölüme son adım on erittäin viihdyttävä toimintaelokuva.

Julistekuvissa Arkınin vaatetus muistuttaa etäisesti Mad Maxia. Hänen nahkatakkinsa ja aseensa tuovat mieleen etenkin Road Warriorin. Joissakin piireissä Ölüme son adımia on kutsuttu turkkilaiseksi Mad Maxiksi. Toimintansa ja Arkınin puolesta tämä vertaus on korrekti, mutta elokuva ei mene yksiin Mad Maxin tarinoiden kanssa. Siksi mistään varsinaisesta kopiosta ei voida puhua. Kuriositeettina ajatus kuitenkin on kiehtova, ja julistekuvat sekä mainoslauseet varmasti saavat elokuvalle lisää uteliaita katsojia.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

Çöl (1983)

Turkkilaiset tekivät 80-luvun alussa kulttimaineeseen nousseen oman versionsa Tähtien Sodasta. Se muistetaan alati tekijänoikeuksia loukkaavista musiikeista sekä Cüneyt Arkınin valtavasta karismasta. Sen suurimmaksi ansioksi nousi täysi kunnioittamattomuus alkuperäismateriaalia kohtaan. Tämän vuoksi se tullaan muistamaan ikuisesti. Myös monella tapaa se oli aloittamassa aivan uudenlaista elokuvasuuntausta, turksploitaatiota. Turkish Star Warsin suosion ansiosta sen ohjaajalle Çetin İnançille aukesi mahdollisuus työskennellä monissa muissakin sekoiluprojekteissa Cüneyt Arkınin kanssa. Näitä edustavat ainakin Vahsi Kan (Turkish First Blood), Intikam Benim, En büyük yumruk sekä Çöl, jota tässä kritiikissä käsitellään.

Julkaistu: Kirjoittaja: Tuomas Porttila
Kategoria:

On the Silver Globe (1988)

Ohjaaja Andrzej Żuławskin suhde kotimaahansa Puolaan on ollut aina hieman ongelmallinen. Mies päätti jo elokuvansa Diabel jälkeen lähteä Ranskaan karkuun kommunistisen Puolan elokuvasensuuria. Siellä ohjaamansa elokuvan That Most Important Thing: Love saaman arvostuksen saattelemana hänet kuitenkin houkuteltiin takaisin Puolaan ohjaamaan isosetänsä Jerzy Żuławskin romaaniin perustuva scifieepos On the Silver Globe. Elokuva ehdittiin tehdä noin 80-prosenttisen valmiiksi, kunnes Puolan kulttuuriministeriön varapuheenjohtaja Janusz Wilhelmi määräsi elokuvan hävitettäväksi valtiokritiikkinä ja totalitarismiallegoriana. Ohjaaja Żuławski suivaantui tästä ja lähti toistamiseen ovet paukkuen pois kotimaastaan.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jyri Majuri
Kategoria:

Harmagedon (1986)

Naapurinpoika Juska Paarma herää krapulassa parkkihallista sairaalapediltä murhattuaan rakastajansa Tarjan. Viereisessä pedissä on Tarjan poikaystävä, jonka Paarma myös on murhannut. Paarman pitäisi olla itsekin kuollut, mutta ei ole. Valkoiseen takkiin sonnustautunut mies, joka tuntuu jollain tapaa olevan perillä kaikkien kohtaloista, ojentaa Paarmalle valkoisen haulikon ja käskee Paarmaa tappamaan kaikki muutkin elämänsä ihmiset: tyttöystävät, kaverit, perheen. Kaikki.

Miksi?

Julkaistu: Kirjoittaja: Jens Hattuniemi
Kategoria:

Mishima: A Life in Four Chapters (1985)

Yukio Mishima (1925-1970) on vaikea, häilyvä ja monimutkainen hahmo selittää. Mishimaan liittyvät faktat tuntuvat jokainen itsessään ristiriitaisilta ja istuvat hämmentävällä tavalla henkilöön itseensä. Jokainen persoonallinen piirre tuntuu vain itsenäiseltä kuorelta, joka peittää seuraavaa. Kuorien yhteyden pystyy hahmottelemaan ja näkemään, mutta itsessään henkilön saattaa vain aistia kaiken alla. Laveasti kuvaillen häntä voisi kutsua sinänsä modernistisen tyypilliseksi ja värikkääksi kirjailijahahmoksi, jonka julkisen shokeeraavaan ja provosoivaan puoleen samalla sekoittui yksityisen ja syvällisen hahmon ristiriitainen, pohjalla pulppuillut persoona, joka samalla sekä selitti julkisuudessa esiintynyttä henkilöä että monimutkaisti tätä huomattavasti. Tässä yhteydessä tätä tarkempi kuvaus tuntuu vaaralliselta ja kaikessa tulkinnallisuudessaan epäreilulta. Elokuva Mishima: A Life in Four Chapters muotoilee täydellisen kuvan kyseisestä henkilöstä.

Julkaistu: Kirjoittaja: Kim Sainio
Kategoria:

À nos amours (1983)

Maurice Pialat’n ihmissuhdekuvaus À nos amoursissa Sandrine Bonnairen esittämä 15-vuotias Suzanne puhkeaa seksuaaliseen kukkaansa hylättyään poikaystävänsä ja menetettyään neitsyytensä samana iltana yhden yön jutussa. Suzannen ongelmaksi muodostuu se, että hän ei pysty enää rakastumaan keneenkään, vaan hän hyppii pojasta toiseen saaden perheensä vihaiseksi tästä.

Perheen äiti elää maailmassa, jossa naisen tulee olla neitsyt avioliittoon asti, ja Suzannen veljellä on paljon hampaankolossa, kun hän näkee siskonsa nauttivan seksuaalisesta kanssakäymisestä. Kun Maurice Pialat’n itsensä esittämä perheenisä eräänä yönä toteaa, ettei jaksa enää tätä paskaa, ja lähtee menemään, joutuu Suzannen veli ottamaan perheessä miehen aseman. Tämä ei selkeästikään sovi kenellekään perheenjäsenelle, ja Suzanne vieraantuu perheestään yhä enemmän ollessaan lähes kenen tahansa kanssa, jottei hänen tarvitsisi viettää aikaa kotonaan.

Julkaistu: Kirjoittaja: Jyri Majuri