Tunnetaan myös nimellä: To Our Loves; Suzanne ja miehet
Maa: Ranska
Genre: Romantiikka
Ohjaus: Maurice Pialat
Käsikirjoitus: Maurice Pialat, Arlette Langmann
Kuvaus: Jacques Loiseleux
Leikkaus: Valérie Condroyer, Sophie Coussein, Yann Dedet
Näyttelijät: Sandrine Bonnaire, Maurice Pialat, Evelyne Ker, Christophe Odent, Dominique Besnehard, Cyril Collard, Jacques Fieschi, Valérie Schlumberger, Pierre Novion, Tsilka Theodorou, Cyr Boitard
Maurice Pialat’n ihmissuhdekuvaus À nos amoursissa Sandrine Bonnairen esittämä 15-vuotias Suzanne puhkeaa seksuaaliseen kukkaansa hylättyään poikaystävänsä ja menetettyään neitsyytensä samana iltana yhden yön jutussa. Suzannen ongelmaksi muodostuu se, että hän ei pysty enää rakastumaan keneenkään, vaan hän hyppii pojasta toiseen saaden perheensä vihaiseksi tästä.
Perheen äiti elää maailmassa, jossa naisen tulee olla neitsyt avioliittoon asti, ja Suzannen veljellä on paljon hampaankolossa, kun hän näkee siskonsa nauttivan seksuaalisesta kanssakäymisestä. Kun Maurice Pialat’n itsensä esittämä perheenisä eräänä yönä toteaa, ettei jaksa enää tätä paskaa, ja lähtee menemään, joutuu Suzannen veli ottamaan perheessä miehen aseman. Tämä ei selkeästikään sovi kenellekään perheenjäsenelle, ja Suzanne vieraantuu perheestään yhä enemmän ollessaan lähes kenen tahansa kanssa, jottei hänen tarvitsisi viettää aikaa kotonaan.
Epätoimivaa perhettä käsitellään elokuvassa paikoitellen äärimmäisen raastavasti. Lähes jokainen elokuvan kohtaus, jossa koko perhe on koolla, päättyy paniikkihuudontäytteiseen riitaan. Toisten kanssa kommunikointi muuttuu hyvin usein tarkoitukselliseksi toisen satuttamiseksi. Suzannesta saadaan helposti syntipukki, koska hän tekee jotain uutta ja vanhoihin konventioihin sopimatonta, vaikka perheen ongelmat ovat paljon syvemmällä tasolla, ja nuoren tytön käytös heille vain se tekosyy laukaista todellinen perhehelvetti, joka itse asiassa perustuu Pialat’n entisen naisystävän, Arlette Langmannin, elämään.
Kun muiden ongelma Suzannen suhteen on se, että hän on seksuaalisesti aktiivinen, on Suzannen itsensä ongelma se, ettei hän pysty tuntemaan mitään muuta kuin seksin tuottamaa fyysistä nautintoa. Ainoa asia, jota hän voi sanoa koskaan rakastaneensa, on hänen isänsä, johon hänellä on tietyllä tavalla rajoille menevän vihjaileva suhde. Mihinkään insestiin elokuva ei mene, mutta välillä katsoja jo odottaa sellaista. Kuitenkin Pialat’n esittämä isähahmo käyttäytyy aina lopulta äärimmäisen kontrolloidusti. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa Suzanne suhtautuu isän antamaan neuvoon hämmästyneellä naurahduksella, jonka seurauksena isä lyö häntä välittömästi. Kuitenkin tämän jälkeen muun perheen mollatessa Suzannea alkaa isä puolustaa tytärtään, koska tämä on jo oppinut läksynsä siitä yhdestä lyönnistä. Isän ja tyttären suhde on koko ajan läsnä oleva rakkauden ja molemminpuolisen kunnioituksen ilmentymä, joka voidaan helposti rinnastaa myös siihen, että Bonnaire oli Pialat’n oma löytö, jolle hän opetti lähes kaiken. Tämän vuoksi À nos amoursia voidaan katsoa myös nuoren näyttelijättären kehitystarinana.
Ja kun puhutaan näyttelijättären kehittymisestä, päästään siihen, miten loistava Sandrine Bonnaire on rohkeassa roolisuorituksessaan. Kuvausten aikaan 16-vuotiaan tytön näyttelystä paistaa läpi kokemattomuus, ja elokuvassa hän suhtautuu asioihin lähinnä hymyilemällä juuri siksi, ettei tiedä muutakaan reaktiota. Suorituksesta tulee kaikilla tavoin esille naiivin ja kokemattoman tytön kehittyminen naiseksi. Tietämätön hymy vaihtuu maailmankatsomukseksi, ja siinä missä À nos amours kertoo tarinan Suzannesta, on se myös Bonnairen matka aikuisuuteen – noviisista näyttelijättäreksi.
À nos amoursista paistaa läpi Pialat’n isällinen rakkaus Bonnairea kohtaan, ja hän tuntuu kohtelevan tätä kameran edessä aivan toisella tavalla kuin muita. Esimerkiksi erästä kohtausta ennen Pialat ärsytti Suzannen äidin näyttelijää niin paljon, että kohtauksessa tämä löi ohjaajaa oikeasti tarkoituksenaan satuttaa häntä, kun taas Bonnairelta ohjaaja ei kieltänyt kuvauksissa mitään. Yleensä näyttelijät hermoromahduksen partaalle ajava ohjaaja vaikuttaa yllättävänkin humaanilta ja välittävältä tapaukselta Bonnairen kanssa työskennellessään, ja tämän myötä katsojallekin välittyy se tunne, että À nos amoursin tapauksessa on ohjaajalle ollut kyse paljon enemmästä kuin vain elokuvasta – luultavasti jostain, mitä hän ei omassa elämässään koskaan pystynyt saavuttamaan.
Mielenkiintoisemman À nos amoursista tekee myös se, että elokuvan käsikirjoitus alkoi keskittyä radikaalisti Bonnaireen tämän löytymisen jälkeen. Isähahmon oli alun perin tarkoitus kuolla, mutta Pialat päätti jättää tämän henkiin isä-tytär –aspektin vahvistamiseksi ja realistisuuden tavoittamiseksi. Elokuvaan on jäänyt joitain kohtauksia, jotka ovat käsikirjoituksen alkuperäisestä versiosta, kuten esimerkiksi kohtaus, jossa Suzanne huomaa isänsä silmän alkaneen kellertyä. Isän oli tarkoitus kuolla vakavan sairauden seurauksena, mutta lopullista elokuvaa varten isähahmon poistuminen toteutettiin perheen hylkäämisellä.
Realismia on tavoiteltu myös antamalla nuorten näyttelijöiden vaikuttaa siihen, kenen kanssa he ovat tekemisissä teinien välisissä kohtauksissa. Tämän vuoksi näitä kohtauksia voidaan tarkastella myös Pialat’n järjestämänä sosiaalisena kokeena. Myös osa kohtauksista, joissa Pialat’n isähahmo kuulustelee Suzannen kavereilta, mihin he ovat menossa, on toteutettu ilman kirjoitettua dialogia, jolloin nuoret näyttelijät vastaavat, mitä mieleen tulee. Tyyli tuo vahvasti mieleen Jean-Luc Godardin Masculin féminin –elokuvan, mutta siinä missä Godard käyttää nuorison haastatteluja vahvistaakseen stereotypioita heidän ajatusmaailmoistaan, ovat nämä kohtaukset Pialat’n elokuvassa mukana luomassa realistisuutta nuorten käyttäytymiseen.
Sandrine Bonnaire on paljastanut, että elokuva paransi huomattavasti hänen omaa isäsuhdettaan, joka oli aikaisemmin todella etäinen. Haastattelussaan hän kertoo, että on vasta myöhemmällä iällä oppinut arvostamaan Pialat’n tarjoamaa mahdollisuutta. Elokuvan teatterinäytöksen jälkeen hän oli kuulemma vain kauhistellut sitä, miten rumalta hän näyttää siinä, mikä taas oli murskannut Pialat’n aivan täysin. Tästä huolimatta heidän yhteistyönsä jatkui vielä kahden täyspitkän verran elokuvissa Police ja Under the Sun of Satan.