If you didn't find what you were looking for, try a new search!
By Jaakko Kuitunen|2016-08-29T12:12:58+03:0026.01.2015|Kritiikit|
Whiplashin pohjautuminen lyhytelokuvaan ei tullut yllätyksenä, vaikka en olekaan lyhytelokuvaa nähnyt. Ongelma on näet klassinen. Siinä on hyvä ensimmäinen ja viimeinen näytös. Whiplashin ongelmat ovat käytännössä toisen näytöksen ongelmia.
By Tuomas Porttila|2016-03-02T17:28:55+02:0007.04.2014|Kritiikit|
Apokalyptisen trilogiansa jälkeen Gregg Araki oli uusien haasteiden edessä. Uraa piti pystyä jatkamaan laadukkaasti ja vieläpä uudistumaan siinä sivussa. Katsojien huutaessa lisää surrealistisen seksikästä teiniangstia, päätti hän poiketa romanttisen komedian hämärälle puolelle. Tästä genrevalinnasta johtuen Splendor saattoi jäädä turhan vähälle huomiolle. Ennen kuvausten alkua Araki koki myös muutoksia identiteetissään. Aiemmin homoseksuaalina tunnettu ohjaaja huomasi olevansa biseksuaali ja alkoi seurustella Kathleen Robertsonin kanssa. Uusi suhde on selvästi vaikuttanut tarinan tyyliin, koska se käsittelee entistä voimakkaammin biseksuaalisuutta.
By Valtteri Mörttinen|2016-03-30T15:05:13+03:0001.04.2016|Kritiikit|
Toistuvasti kaikkien aikojen huonoimmaksi elokuvantekijäksi valitun Edward D. Wood Jr:n omaperäisin teos tarjoaa katsojalleen huomattavasti enemmän kuin useimmat elokuvahistorian häpeäpilkut.
By Tuomas Porttila|2017-07-12T11:18:23+03:0012.07.2017|Kritiikit|
Jos väkisin haluaa sanoa jotain hyvää, ovat maisemaotokset kauniimmin taltioituja kuin alkuperäisessä versiossa.
By Jens Hattuniemi|2016-03-02T16:03:07+02:0016.12.2013|Kritiikit|
Samuel Fuller on yhdysvaltalaisen elokuvataiteen aliarvostetuimpia sankareita. Teini-ikäisenä pojankoltiaisena rikostoimittajana aloittanut ja toisen maailmansodan kauhut todistanut ohjaaja vastasi myös 1950- ja 1960-luvun rohkeimmista yhdysvaltalaisen yhteiskunnan kuvauksista asettamalla elokuviensa tärkeisiin rooleihin niinkin suurta yleisöä kosiskelevia hahmoja kuin pikkurikollisia, mielisairaita ja prostituoituja, unohtamatta erivärisiä ihmisiä. Fuller pyrki kuvaamaan näitä mainstreamin hylkimiä ryhmiä suoraan ja kaunistelematta vuosia ennen kuin Hollywoodin niin kutsuttu kultainen aikakausi 70-luvulla toi tabut suuren yleisön nähtäväksi.
By Miikka Kaitila|2022-10-10T10:31:02+03:0002.08.2019|Kritiikit|
Fast & Furious -sarja hellittää vihdoin otteen katsojastaan lopettamalla hulluutensa eskalaation. Se ei ole hyvä juttu.
By Miikka Kaitila|2022-10-10T10:32:30+03:0008.04.2020|Kritiikit|
White Snake hengittää elämää puoli vuosisataa hiljaiseloa viettäneeseen kiinalaiseen animaatioelokuvaan
By Miikka Kaitila|2022-10-10T09:59:35+03:0022.10.2014|Kritiikit|
Modernin arkkitehtuurin merkkipaaluja, Suomen betoniostareita, koristavat parhaillaan julisteet, joissa kerrotaan John Wickistä yksi asia: “Don’t set him off.” Yksinkertaisen mainoskampanjan tavoitteena tuntuu olevan se, että kuluttajille tehdään selväksi, että Keanu Reevesin esittämä nimikkohahmo on “kova äijä”. Kerrankin mainoskampanja tuntuu oikeasti kuvastavan elokuvaa ainakin tarinallisen sisällön osalta, sillä jos stunttimieskaksikko David Leitchin ja Chad Stahelskin ohjaaman toimintaelokuvan juonta pitäisi jollain sanalla kuvailla, se olisi "pelkistetty".
By Jaakko Kuitunen|2016-03-02T18:24:21+02:0004.10.2014|Kritiikit|
The Rover alkaa johdannolla, tekstirivillä, kuin sotkuinen genre-elokuva, tai kesken jäänyt sotkuinen genre-elokuva, joka jälkeenpäin leikkauspöydällä on yritetty pelastaa antamalla sille selkeämmät raamit: ”Australia, kymmenen vuotta romahduksen jälkeen.”
By Mikko Lamberg|2016-03-18T13:50:50+02:0028.08.2015|Kritiikit|
Buster Keatonin ensimmäinen äänielokuva MGM-yhtiölle oli rahallinen menestys, mutta taiteilijan uran tappio.
