The Visit (2015)
M. Night Shyamalan floppasi Hollywoodin isojen studioiden parissa työskennellessään kahdesti putkeen The Last Airbenderillä ja After Earthillä, joten nyt on aika paeta tuttuun ja turvalliseen genreen eli kauhuun.
Need a new search?
If you didn't find what you were looking for, try a new search!
The Shallows (2016)
Nimensä mukaisesti pinnallinen haiselviytymiskauhu tuntuu enemmän Tumblr-blogilta kuin elokuvalta.
Texasin moottorisahamurhat (1974)
Huhupuheet sanovat, että Hooper olisi tehnyt Texasin Moottorisahamurhista alun perin komedian, mutta yleisö otti tarinan turhan tosissaan.
Inherent Vice (2014)
Inherent Vice valmistui Paul Thomas Andersonin elokuvaksi verrattain nopeassa ajassa ja epätavallisella tyylillä. Tarkoituksena puoliksi improvisoidulla ja leikkaushuoneen ihmeisiin tukeutuvalla työskentelymetodilla oli heijastaa alkuteoksen kirjoittajan, yhdysvaltalaisen postmodernin romaanin keisarin, Thomas Pynchonin, tyyliä.
Elokuvan ja pelien Suomi: Suomen Filmiteollisuus Oy:n tarina ja The Name of the Game
Suomen elokuva- ja peliteollisuudesta Suomen Filmiteollisuus Oy:n ja Housemarquen kautta.
Kiinnelainaelokuvasta lyhyesti
Koko maailman sähköistänyt talouskriisi on tarjonnut amerikkalaisille elokuvatekijöille omanlaisen Graalin maljansa. Kriisitilanteita kuvaavissa elokuvissa toistuu ydinkysymys: Mikä meni vikaan?
Les Misérables (2012)
Ennen Tom Hooperin uusimman elokuvan, Les Misérablesin, syvällisempää käsittelyä on hyvä käydä läpi teoksen historia. Elokuva perustuu 80-luvulla tehtyyn musikaaliin, joka perustuu puolestaan Victor Hugon vuonna 1862 julkaistuun samannimiseen kirjaan. Elokuva ei liiemmin muuta musikaalia, mitä nyt elokuvaan sovitettaessa on jouduttu säveltämään hieman täytemusiikkia suvantohetkiksi. Juoni on sama, narratiivin rakenne on identtinen ja yhtä lukuun ottamatta laulutkin ovat suoraan musikaalista. Elokuvassa ei täten ole lähes yhtään ns. perinteistä dialogia, vaan kaikki vuorosanat lauletaan vaikka ne olisivat pelkkiä sivukommentteja. Päältä katsottuna näyttää kuitenkin hyvin vahvasti siltä, että Hooperin elokuvasta paistaisi läpi nykyiselle studiojärjestelmälle joissain tapauksissa kliseeksi muodostunut laiskuus. Mutta onko tässä elokuvassa tarpeeksi omia ansioita oikeuttaakseen olemassaolonsa lukemattomien muiden adaptaatioiden joukossa?
Return to Return to Nuke ’Em High Aka Vol. 2 (2017)
Parhaina hetkinä verellä ja efekteillä sählätään mielikuvituksellisesti, mutta alati näitäkin kohtia varjostaa Kaufmanin heikot tarinankertojataidot, jotka upottavat juonen heikkotasoiseen parodiaan.
12 Years a Slave (2013)
Historiallinen elokuva on aina ollut suuren ongelman kourissa. Narratiivit, jotka seuraavat elämäkerrallisen tarkasti hahmojen tekoja historian myllerryksissä ovat usein myös enemmän tai vähemmän vajaita, koska todellisuuden kautta elokuvantekijän on vaikea sanoa sitä, mitä haluaisi. Todellisuus rajoittaa hänen kykyään itseilmaisuun, jolloin elokuvasta tulee helposti kuiva ja tylsä. Tätä sitten usein yritetään käsikirjoittajan taholta korjata lisäämällä elokuvaan jokin painotus ja fokus, mutta sitäkin rajoittaa se, että tämän keskittymisen kohteen piti olla totta. Lopputuloksena saadaan elokuva, joka ehkä toimii joillain tasoilla, mutta päätyy joko muokkaamaan historiaa tai esittämään asiat tärkeitä yksityiskohtia sivuun jättäen siinä määrin, että on oikeutettua kyseenalaistaa, mitä hittoa sillä elokuvalla lopulta edes tekee, kun historiankirjasta voi oppia ja ymmärtää saman sisällön huomattavasti syvällisemmin.
Chef’s Table (2015)
Se minkä Chef's Table tekee eri tavalla, on ruokakulttuurin nostaminen hyvin perusteltuna taiteeksi ja tämän kädentaidon mestarit taiteilijoiksi.