Ghostbusters (2016)
Uusin Ghostbusters on kirjaimellisesti vastaus ennen ilmestymistään saamalleen vastaanotolle.
Need a new search?
If you didn't find what you were looking for, try a new search!
Julman toimittajan juttutuokio Sergio Martinon kanssa – Pelkoa ja inhoa haastattelijan tuhon jälkeen
Sergio Martinoa voidaan syystäkin pitää giallo-genren ikonisimpana tekijänä yhdessä Dario Argenton kanssa. Teokset kuten The Strange Vice of Mrs. Wardh, All the Colors of the Dark ja Your Vice Is a Locked Room and Only I Have the Key, ovat kaikki klassikoita, jotka määrittävät italialaisen jännityselokuvan kehitystä.
The Hitch-Hiker (1953)
The Hitch-Hiker on mitä mainioin yhdistelmä periamerikkalaisia myyttejä ja tarinankerronnan lajeja: sulassa sovussa film noiria, lännenelokuvaa ja tie-elokuvaa.
Mom (1991)
Sydämellinen vanha rouva janoaa sydänverta unholaan hukkuneessa synkkäsävyisessä kauhukomediassa.
Scarface (1932)
Howard Hawksin Arpinaamaan verrattuna nykyiset gangsterielokuvat tuntuvat vain nössöiltä, eunukkien kyhäämiltä marisätkiltä, joita poltetaan yleiseen luonteettomuuteen mukaan pääsemiksi. Brian De Palman 50-vuotta Hawksin elokuvan jälkeen tehdystä versiosta ei voi edes puhua samana päivänä. Niin eri maailmoista nämä elokuvat lopulta tulevat. Puhumatta näistä vähän uudemmista gangsterielokuvista, joita olen vahingossa katsonut (paremmuusjärjestyksessä surkeimmasta kovimpaan: American Gangster, The Departed, Killing them Softly). Em. elokuvista puuttuu kaikki se, mikä tekee Arpinaamasta ylivoimaisen. Voisi mennä vielä pidemmälle ja sanoa, että jopa Kummisetä-trilogia tuntuu Arpinaamaan verrattuna löysältä vitsiltä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö enää voitaisi tehdä ainakin yhtä hyviä gangsterielokuvia, niin on vain harvemmin tapahtunut.
Final Flesh (2009)
Final Flesh on mielenkiintoista yhden kerran katsottavaa kulttielokuvia ja poikkeavia elokuvakokemuksia metsästäville avantgardisteille, hipstereille ja kummallisuuksien kerääjille.
Assassin’s Creed (2016)
Onnistuuko Justin Kurzel puhaltamaan jotain omaperäistä toinen toistaan kliinisempiä videopelielokuvia suoltaneeseen tuotantokoneistoon?
Black Panther (2018)
Black Panther ankkuroi koko olemuksensa antagonistinsa ympärille ja se toimii paremmin kuin yksikään aiempi Marvel-elokuva.
Emelie (2015)
Reilun tunnin kokonaisuus ei käy tyhjällä juuri ollenkaan, sillä tarinaa ei turhaan lähdetä venyttämään. Käsikirjoituksesta on vastannut ohjaajan lisäksi Richard Raymond Harry Herbeck. Kaksi kirjoittajaa voisi pilata homman, mutta kirjoittajien yhteisymmärrys estää sen.
Dreamcatcher (2015)
Jotkut ajattelijat uskovat, ettei todella hyvää ihmistä voi löytää tästä maailmasta. Jotkut ajattelevat liikaa.