Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films (2014)
Australialainen Mark Hartley työryhmineen on nyt tehnyt kolme pitkää dokumenttia genre-elokuvien "salatusta" historiasta samalla lennokkaalla tyylillä.
Targets (1968)
Targets kuuluu halvan B-elokuvan aatelistoon, ja oikeastaan sen myöhäiseen kukoistuskauteen ennen kyseisen tuotteen katoamista levitystuotannosta. Resursseissa on tingitty, mutta visiossa, tyylitajussa ja sanoman tehovoiman välittämisessä ei rahtuakaan.
The Turin Horse (2011)
Itsensä ympäristöön sitoneen ihmisen maailman murenemiseen ei tarvita kuin valmiilta vaikuttaneen maailmanjärjestyksen epävakaus ja vähittäinen romahdus.
Nälkäpeli: Matkijanärhi, osa 1 (2014)
Fantasiaa, yliluonnollista romanssia ja dystopiaa. Spefi-henkisiä young adult -filmatisointeja tipahtelee elokuvateattereihin puuduttavalla tahdilla. Uutta hittisarjaa etsiessään ne kuluttavat trendejä puhki pikatahtia, mutta eräs tekijä elokuvissa vaikuttaa pysyvän samana: päähenkilöt tuntuvat yksi toisensa jälkeen syntyneen erityisasemaan, joka erottaa heidät massasta ja nostaa heidät jopa maailman pelastajiksi.
Fallen (1998)
1990-luvun sarjamurhaajaelokuvien sekaan hautautunut yliluonnollinen trilleri tarjoilee aimo annoksen uniikkia paranoiaa.
Hacksaw Ridge – aseeton sotilas (2016)
Loppupeleissä Hacksaw Ridge on taattua ylisentimentaalista Gibsonia gorella kuorrutettuna. Se on ankara, tunteisiin vetoava ja otteessaan pitävä. Aivan viimeiset kuvat nostavat korniusmittaria korkeammalle, vaikka mihinkään Braveheart – taipumattoman (1995) kaltaiseen huippuun ei ylletä.
White Bird in a Blizzard (2014)
White Bird in a Blizzard perustuu Laura Kasischken romaaniin. Kyseessä oleva Gregg Arakin uutukainen jakaa mielipiteeni kahtia juurikin tästä syystä. Tavallaan pidän elokuvasta, toisaalta en. Ohjaajalle tyypilliset perusasiat ovat havaittavissa, mutta huomaan kuitenkin, ettei Araki ole itse ollut vastuussa täysin elokuvan tarinasta – tämä on havaittavissa dialogista ja juonenkuljetuksesta noin ylipäätään.
DocPoint 2018
Jälleen Laajakuva kävi katsastamassa Helsingin DocPoint-festivaalin tarjonnan. Raportissamme Ronald Reagania, metsän eläimiä ja eräs japanilainen postmoderni kirjailija.
The Purge (2013)
Tuotantoyhtiö Blumhouse Productions on taas teettänyt kauhuelokuvan, tällä kertaa yhdessä taide-elokuvan suurtukija Michael Bayn kanssa. Kolminaisuuden viimeinen pala on ohjaaja/käsikirjoittaja James DeMonaco, joka on aiemmin ollut lähinnä kirjoituskoneen ääressä esimerkiksi The Negotiatiorin käsikirjoituksen teossa. Lopputuloksena syntyi The Purge, tai kuten sitä Suomessa markkinoidaan, Puhdistuksen Yö.
Macbeth (2015)
Justin Kurzelin filmatisointi kaikkien aikojen merkittävimmästä yksittäisestä näytelmästä on uhkarohkeudestaan huolimatta palkitseva teos.