2016-03-02T18:46:30+02:00By Joonas Nykänen|
Seniori Martin Scorsese oli itselleni, kuten luulen sen olleen monelle toisellekin 90-luvulla syntyneelle nykyiselle filmivillelle, erityisen tärkeä henkilö elokuvaharrastuksen alussa Aki Kaurismäen, Sergio Leonen ja Quentin Tarantinon ohella. Näistä vain kaksi ovat pysyneet elossa.
2016-03-02T14:11:38+02:00By Tuomas Porttila|
Totally F***ed Up on Gregg Arakin ensimmäinen osa teiniapokalypsitrilogiasta. Sen kaksi muuta osaa ovat The Doom Generation ja Nowhere, jotka ovat huomattavasti tunnetumpia teoksia ohjaajansa filmografiassa. On silti hyvä tarkistaa, että mistä tässä ensimmäisessä osassa on kyse, jotta saa paremman kokonaiskuvan ohjaajan trilogiavisiosta. Alkukin sen sanoo; ”Another Homo Movie by Gregg Araki”. Eli taas mennään. Totally F***ed Up on joka tapauksessa Arakin viimeinen täysin homosuhteisiin keskittyvä elokuva. Se esittelee dokumenttimaisesti katsojalle joukon nuoria, joilla kaikilla on ongelmia. He kertovat asioita elämästään suoraan kameralle, kuin olisivat koe-esiintymisessä. Vanhemmat ovat heittäneet heidät pihalle, rahaa ei ole ylläpitämään normaalia elintasoa ja poikaystävät pettävät heitä.
2016-03-02T22:46:52+02:00By Jaakko Kuitunen|
Australialainen Mark Hartley työryhmineen on nyt tehnyt kolme pitkää dokumenttia genre-elokuvien "salatusta" historiasta samalla lennokkaalla tyylillä.
2016-03-02T21:05:30+02:00By Lasse Ranta|
Targets kuuluu halvan B-elokuvan aatelistoon, ja oikeastaan sen myöhäiseen kukoistuskauteen ennen kyseisen tuotteen katoamista levitystuotannosta. Resursseissa on tingitty, mutta visiossa, tyylitajussa ja sanoman tehovoiman välittämisessä ei rahtuakaan.
2016-03-02T13:03:09+02:00By Mikko Lamberg|
Itsensä ympäristöön sitoneen ihmisen maailman murenemiseen ei tarvita kuin valmiilta vaikuttaneen maailmanjärjestyksen epävakaus ja vähittäinen romahdus.
2016-03-02T18:37:25+02:00By Ilkka Hemmilä|
Fantasiaa, yliluonnollista romanssia ja dystopiaa. Spefi-henkisiä young adult -filmatisointeja tipahtelee elokuvateattereihin puuduttavalla tahdilla. Uutta hittisarjaa etsiessään ne kuluttavat trendejä puhki pikatahtia, mutta eräs tekijä elokuvissa vaikuttaa pysyvän samana: päähenkilöt tuntuvat yksi toisensa jälkeen syntyneen erityisasemaan, joka erottaa heidät massasta ja nostaa heidät jopa maailman pelastajiksi.
2022-10-10T10:20:40+03:00By Miikka Kaitila|
1990-luvun sarjamurhaajaelokuvien sekaan hautautunut yliluonnollinen trilleri tarjoilee aimo annoksen uniikkia paranoiaa.
2020-05-06T15:08:08+03:00By Tuomas Porttila|
Loppupeleissä Hacksaw Ridge on taattua ylisentimentaalista Gibsonia gorella kuorrutettuna. Se on ankara, tunteisiin vetoava ja otteessaan pitävä. Aivan viimeiset kuvat nostavat korniusmittaria korkeammalle, vaikka mihinkään Braveheart – taipumattoman (1995) kaltaiseen huippuun ei ylletä.
2016-03-02T18:28:48+02:00By Tuomas Porttila|
White Bird in a Blizzard perustuu Laura Kasischken romaaniin. Kyseessä oleva Gregg Arakin uutukainen jakaa mielipiteeni kahtia juurikin tästä syystä. Tavallaan pidän elokuvasta, toisaalta en. Ohjaajalle tyypilliset perusasiat ovat havaittavissa, mutta huomaan kuitenkin, ettei Araki ole itse ollut vastuussa täysin elokuvan tarinasta – tämä on havaittavissa dialogista ja juonenkuljetuksesta noin ylipäätään.
2018-02-16T23:30:52+02:00By Joonas Nykänen|
Jälleen Laajakuva kävi katsastamassa Helsingin DocPoint-festivaalin tarjonnan. Raportissamme Ronald Reagania, metsän eläimiä ja eräs japanilainen postmoderni kirjailija.
