Full-motion video – tarinankerrontaa bittimuserrettuna pikselihileenä
Full-motion video – tarinankerrontaa bittimuserrettuna pikselihileenä Jouni Heinonen, [...]
2026-04-05T13:32:53+03:00By Jouni Heinonen|
Full-motion video – tarinankerrontaa bittimuserrettuna pikselihileenä Jouni Heinonen, [...]
2022-10-10T09:42:58+03:00By Miikka Kaitila|
Vuosi 1995. Coolio soi radiossa ja elokuvamaailmassa kuhisee. Kesän kuumimmat hitit ovat ilmestymäisillään. Casper, Congo ja Batman Forever. Jokainen elokuva saa osakseen suuria odotuksia niin taloudellisesti kuin taiteellisestikin. Casper ja Batman osoittautuvat hiteiksi, mutta ovat taiteellisesti täyttä kuonaa. Kun Bruce Campbell kuolee apinoiden kynsissä ja se on parempaa kuin uusin Batman-elokuvasi, olet vaikeuksissa. Edellisenä vuonna samoihin aikoihin teattereihin oli ilmaantunut esimerkiksi Leijonakuningas, yliarvostettu mutta kiitelty Forrest Gump, James Cameronin paras elokuva True Lies, ja Jim Carreyn kerralla supertähteyteen työntänyt The Mask. Laadussa on selvä ero. Seuraavana vuonna tulikin jo sellaisia hittejä kuten Shaquille O’Nealin tähdittämä Kazaam ja ainoa huomionarvoinen kesäelokuva oli Roland Emmerichin Independence Day. Vuotta myöhemmin olimmekin jo Batman & Robinin kohdalla, ja kesän hittielokuva koki hetkellisen katatonisen kuoleman.
2017-01-03T22:03:37+02:00By Tuomas Porttila|
Splattaaminen on sen verran laadukkaasti toteutettua vanhan koulukunnan menoa, että se miellyttänee varmasti monia kyynisempiä old school -efektien puolesta puhujia.
2016-03-02T18:46:15+02:00By Jaakko Kuitunen|
The Guest on hieno elokuva myös siksi, että se yllyttää, niin kuin hyvä elokuvakritiikki, palaamaan teoksen tyylillisten esikuvien pariin ja löytämään ne uudelleen.
2017-01-03T22:02:22+02:00By Jouni Heinonen|
Rogue One on todiste siitä että Tähtien sodasta voidaan tehdä onnistunut spin-off-elokuva.
2015-11-11T23:27:33+02:00By Mikko Lamberg|
Koska Suomi on aivan toisenlainen kuin lehden aloittaessa, kritiikki on taantunut huuteluun ja vanhojen mantrojen toisteluun.
2022-10-10T09:46:02+03:00By Miikka Kaitila|
Turkiksen tukahduttava karva puskee jokaisesta hikirauhasesta lävitse. Sormukset kiiltelevät ja hiuslakan etova tuoksu lipuu ilmassa. Poliisiaseman sininen loisteputki valaisee karua maisemaa, jossa seinät ovat joko lian peitossa tai reikien koristamia. Koko huoneen tuntuu täyttävän eräällä seinustalla istuvat kaksi hahmoa, joille kaikki edellä mainitut maalliset omaisuudet kuuluvat. Cornelia (Luminiţa Gheorghiu) ja hänen siskonsa. Cornelian poika istuu pöydän ääressä poliisien kuulusteltavana. Hän on juuri ajanut 12-vuotiaan lapsen päältä ja joutunut lynkkaustilanteesta suoraan poliisin takapenkille. Nyt hänen äitinsä ja tätinsä ovat saapuneet pelastamaan tilanteen, ja jos he eivät ole puhelimessa, ahdistelevat he kuulustelijoita pikkuseikoista, joita lakimiehet puhelimessa kehottivat painottamaan. Pojan lausuntoa muutetaan heittämällä ja veren alkoholitason kokeet tehdään perheen valitsemalla lääkärillä.
2016-03-02T14:56:40+02:00By Jens Hattuniemi|
un kaikkihyvän, kaikkitietävän ja kaikkivoivan Jumalaa kohtaan tunnettua rakkautta yrittää hakea ihmiseltä, joissa useimmiten on vakavia puutteita, tulee takuuvarmasti pettymään. Ulrich Seidlin upea Paradise-trilogia, uskon, toivon ja rakkauden osista koostuva kokonaisuus käsittelee ennen kaikkea juuri tätä varauksetonta ja ehdotonta rakkautta, jota me ihmiset niin kipeästi kaipaamme.
2016-03-02T20:58:20+02:00By Vieraileva kirjoittaja|
Vierailevana kirjoittajana H.T. Nuotio: "Vaikka en koe nähneeni likimainkaan tarpeeksi elokuvia kehdatakseni laatia mitään 'kaikkien aikojen parhaat' -tyyppisiä listoja, tiedän että jos sellaisen tekisin, John Guillerminin Rapture löytyisi takuuvarmasti kärkikymmeniköstä."
2021-03-03T13:57:40+02:00By Joonatan Nikkinen|
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.