Petoa etsimässä – Laajakuvan pieni suuri isojalkakatsaus, osa III
Karvaturrin metsästys jatkuu hetkellisesti Hollywoodissa asti.
Mad Foxes (1981)
Sveitsi on tunnettu käkikelloista, demokratiasta sekä suklaasta. Maassa on myös törkeä määrä massia, jolla jotkut onnekkaat pääsevät mälläämään. Erwin C. Dietrich on sveitsiläinen tuottaja. Dietrichia voisi tituleerata Euroopan Roger Cormaniksi. Kultavuosinaan Dietrich työskenteli espanjalaisen roskamaestron Jesús Francon kanssa. Parivaljakon suhde oli kummallinen. Dietrich sysäsi rahojansa tuotantoihin, joissa Franco vain perseili ja teki toinen toistaan erikoisempia kokeiluja. Francon aikana Dietrich tuotti kattavan määrän seksploitaatiota ja kaikkea muuta törkyä, mitä maa päällään kehtaa kantaa. Lopulta henkinen seinä tuli vastaan, koska Dietrich kyllästyi tuottamaan juopottelulomia. Joka tapauksessa Dietrich tuotti vielä 80-luvulla ilman Francoa läjän sotaelokuvia sekä muuta roskaa, kuten Mad Foxesin.
RoboCop (2014)
RoboCop pettää monet katsojansa. Jos olet yksi niistä, joka toivoo tältä Paul Verhoevenin elokuvan uusintaversiolta samanlaista kokemusta kuin kyseinen klassikko oli, sinun ei pitäisi katsoa sitä. Jos sen sijaan haluat nähdä pitkästä aikaa vahvasti filosofisesti latautunutta sci-fiä ja pystyt tekemään sen miettimättä jatkuvasti, ettei tämä ole yhtään alkuperäisen kaltainen, nouse penkiltäsi ja mene katsomaan elokuva. Älä ainakaan lue tätä juttua, koska aion selostaa koko kupletin puhki.
”Nuo kirotut pedot kusevat marttyyrieni päälle!” Jeesuksen ensimmäiset kuutisenkymmentä vuotta valkokankailla
”Nuo kirotut pedot kusevat marttyyrieni päälle!” Jeesuksen ensimmäiset kuutisenkymmentä vuotta [...]
Genre-elokuva 9/11:n jälkeisessä Hollywoodissa
Tavoittelevatko Hollywoodin tuotantoyhtiöt viimeisiä helppoja voittoja vielä ennen kuin taiteenlajin nykyinen teollisuusmalli sukeltaa ja uudelleenrakentaminen alkaa jälleen?
Tampere Film Festival 2014
Kanadalaisen näyttelijättären Monia Chokrin (Kangastuksia) esikoisohjaus An Extraordinary Person on sangen lupaava taidonnäyte lyhytelokuvan saralla, ja se nappasikin kansainvälisen kilpailun parhaan fiktion palkinnon. Elokuva alkaa päähenkilön, 30-vuotiaan Sarahin (Magalie Lépine Blondeau), herätessä vieraasta sängystä muistamatta mitään edellisestä illasta. Hän hiippailee tyhjän talon keittiöön soittamaan kyytiä kaverilta ja pian tämän jälkeen paikalle saapuu talon emäntä, joka alkaa tivata edellisillan juhlista ja Sarahille selviää, että hän on todennäköisesti viettänyt yön sängyssä lukiopojan kanssa. Päivä ei ainakaan parane kun hätiin saapuva ystävätär päättääkin raahata hänet puoliväkisin tuttavapiirin kokoontumiseen, polttareihin, ja krapulainen Sarah päätyy polttamaan sillat takanaan.
Matkalla pohjoisen auringon alla – MSFF 2019
Valo heijastui Lapin öisen taivaan ohella Sodankylän pimeiden teattereiden valkokankaille jälleen kerran 12.-16. kesäkuuta. Terveisiä myös hyttysiltä.
Until Dawn ja ainoa todellinen valinta
Kauhupeli Until Dawn tuo hyvin esiin, mikä narratiivivideopelien valinnoissa mättää.
Ohi katsomisen taito – Godardin Laittomat
Juha Saari kirjoittaa Godardin Laittomien liikkuvan kuvan tuolla puolen lymyävistä tunnetiloista.
Tapani Maskula: Intohimosta elokuvaan (2018)
Kirja-arvioissa Sammakon syksyllä julkaisema nide, joka kasaa vajaat 200 turkulaislegenda Tapani Maskulan tekstiä samojen kansien väliin.