DocPoint 2016, osa 3
Moottoritie, karu aavikko, lapsuudenkoti ja Helsinki toimivat kaikki tiloina lukemattomille tarinoille.
Moottoritie, karu aavikko, lapsuudenkoti ja Helsinki toimivat kaikki tiloina lukemattomille tarinoille.
Aku Louhimies filmatisoi tekstiä, jonka merkitys kansan kollektiiviselle identiteetille on valtava. Elokuva joutuu oikeuttamaan omaa olemassaoloaan toden teolla.
Robert Bressonille taivas ei ole joukko enkeleitä, Jumala ei ole new-ageistinen ja muka-tieteellinen maailmanyhteys, usko ei löydy äkillisen oivalluksen ja loistavan valon saattelemana, vaan uskonto on kokemus vailla alleviivausta, osa ihmiselämää.
Laibach laulaa: Eurooppa hajoaa palasiksi. Pakolaisvirta on kasvussa. Sodat seuraavat toisiaan. Hallituksemme ei saa yhtä Sotea aikaiseksi, mutta ”Siniset” sentään julkaisevat uuden logon ja pääministerimme lentelee lentokoneellaan. Tuskinpa Tuomas Sallinen edes villeimmissä visioissaan uskoi käsikirjoituksensa olevan ennustus.
R&A-raportin viimeisessä osassa perehdytään festivaalin dokumenttielokuvaan.
Luin suomenkielisen pelikirjan keväällä vuonna jona Suomi täyttää 100 vuotta.
Jokainen kaupunki, kaupunginosa, kylä ja pitäjä pitää sisällään ne pari kaikkien tuntemaa hahmoa. Harmittomia kylähulluja tai urbaanilegendoja. Lahdessa sellaisia ovat olleet esimerkiksi Kärpäsenmäen mummo, Rytmi-Rane ja Kampa-Raimo.
Kärpäsenmäen mummo päivysti vielä hetki sitten joka päivä, aamusta iltaan, valtatien laidalla viittoen käsimerkkejä ohi kiitäville autoille. Legendan mukaan hänen poikansa/miehensä/koiransa/kissansa jäi siinä kohtaa auton alle. Erään koulukunnan mukaan mummo odottaa menetettyä rakastaan samassa paikassa, mutta todellisuudessa käsi taitaa heilua vain kaahareille (muutama vuosi takaperin Karpo järjesti mummolle kunniamerkin ajoliikenteen tarkkailusta.)
Night Visions Back to Basics 2016:n toisessa osassa käsittelyssä arkisempaa kauhua, eksploitaatiota ja blaxploitaatiota.