Fantasiaa, yliluonnollista romanssia ja dystopiaa. Spefi-henkisiä young adult -filmatisointeja tipahtelee elokuvateattereihin puuduttavalla tahdilla. Uutta hittisarjaa etsiessään ne kuluttavat trendejä puhki pikatahtia, mutta eräs tekijä elokuvissa vaikuttaa pysyvän samana: päähenkilöt tuntuvat yksi toisensa jälkeen syntyneen erityisasemaan, joka erottaa heidät massasta ja nostaa heidät jopa maailman pelastajiksi.
Aika on fyysikoiden mukaan suhteellista ja subjektiivista. Aika voi siis kulua eri tahdissa eri ihmisille. Kulttuurintutkijat sen sijaan vakuuttavat, että sama ajatus pätee myös henkilöiden kokemuksiin. Aika tuntuu matelevan esimerkiksi silloin, kun on arvannut 170-minuuttisen elokuvan kaiken sisällön ensimmäisen tunnin aikana kohdilleen.
Animaatioelokuvilla on leimallinen maine lastenelokuvina. Koska niitä raahautuvat teattereihin katsomaan lasten lisäksi myös näiden vanhemmat, ryyditetään rainoja aikuiseen makuun tähdätyllä huumorilla. Nykyään esimerkiksi DreamWorks on rakentanut koko brändinsä joka suuntaan paisuilevasti säntäilevän digianimaation ja äkkiväärien viittausten tasapainottamisen varaan. Näiden elementtien yhdistelmästä syntyy markkinointinimitys “koko perheen elokuva”, joka operoi enemmän tai vähemmän “jokaiselle jotakin” -periaatteella.
Aikamatkustus on kivaa – erityisen viehättävää se on siksi, ettei sitä ole vielä keksitty. Kyse on siis lähinnä mahdollisuuksien varaan rakentuvasta unelmoinnista. Fiktiossa ajassa matkustaminen tarjoaakin työkalun leikitellä elämässä tehdyillä päätöksillä ja niiden muuttamisella. Tieteiskeksinnöille tyypillisten vaaratilanteiden ja oman edun tavoittelun lisäksi Tarinankertojien työkaluna aikamatkustus tarjoaa keinon kohdata menneet virheteot ja niiden oikaisemisen tai rauhaan jättämisen kautta kasvaa ihmisenä. Nostalgiahenkisissä konsepti herättää ajatuksen suorastaan parempaan aikaan palaamisesta.
Hirmulisko Godzillaa ei voi vakavissaan kutsua realistiseksi. Tosielämässä hirviön olemassaoloa ei selittäisi uskottavasti mikään, eikä kukaan edes yrittäisi perustella sen syntyä ja toimintaa tosissaan. Elokuvien ihmeellisessä maailmassa tämäkin on mahdollista. Lue lisää
Väkivalta säväyttää ja kiehtoo, erityisesti viihteessä. Vaikka tosimaailma täyttyisi millaisesta kärsimyksestä tahansa, siitä tulee erityisen tuomittavaa usein eskapismina nähtävässä viihteessä. Mikäli seksi ja väkivalta, kaksi yhteiskunnasta toiseen virallisista tuomioista välittämättä siirtyvää julkista salaisuutta, livahtavat kulttuurin kuvastoon, avautuu moraalinvartijoita pidättelevä portti. Seksin vapaan ja paheksumattoman tai suorastaan kyynisiin mittapuitteisiin kohoavan väkivallan esittämisen nähdään romahduttavan pohjan idylliseltä kasvu- ja elinympäristöltä. Todennäköisempää kuitenkin on, että tosielämässä tapahtuvat henkiset ja fyysiset teot ovat saavuttaneet vastaavan jo aikoja sitten.
Puolustusvoimat kiinnostaa. Mitä muutakaan voi odottaa maassa, jossa on runsaat 90 vuotta ollut voimassa erittäin halvan työvoiman hyödyntämiseen nojaava asevelvollisuuslaki. Armeija koskettaa lähes jokaista elossa olevaa suomalaista miestä ja heidän kauttaan kaikkia muitakin. Muusta yhteiskunnasta erillään niin fyysisesti kuin henkisesti oleva instituutio nousee herkästi otsikoihin pienenkin sattumuksen yhteydessä.
Orjalaiva seilaa Yhdysvaltain rannikolla 1840-luvulla. Orjuuden maassa lakkauttava sisällissota on jo lähellä, mutta laivan ruumassa sen pelkkä mahdollisuuskin tuntuu absurdilta. Tätä kuvastaa koruton tapahtuma: valkoihoinen miehistön jäsen puukottaa kuin ohimennen Lue lisää
