Punaista valkoisella – retkellä video nastyjen maailmaan, osa 1
Kolmeosaisen sarjan ensimmäisessä osassa Joonatan Nikkinen esittelee video nasty -termin taustat ja käy lävitse huomattavia sensuurivasaran alle joutuneita elokuvia.
Night Visions Back to Basics 2014, osa 2
Night Visionsin kevätbakkanaalien raportointi jatkuu toisella osalla, josta löytyy muun muassa korealaisen Bong Jon-Hoon uutuus Snowpiercer, moderni kulttiklassikko The Room ja Umberto Lenzin ilkeä giallo Paranoia.
Threads (1984)
Atomipommi tappoi nihilismin, toteaa amerikkalainen kirjailija John Dolan esseessään The Case for Nuclear Winter. Kun sukupuutto ei enää ollut pelkkä ajatusleikki, elämän vastustajat valitsivatkin elämän. Takin kääntö on helpompi ymmärtää, jos uskaltaa katsoa tänä vuonna 30 täyttävän Threadsin. Se on uskottavaksi lavastettu läpileikkaus, valedokumentti, ydinsodan vaikutuksista Englantiin.
Night Visions Back to Basics 2014, osa 1
Helsingin elokuvakulttuurin hektisen festivaalikevään “asiallisimmaksi” festivaaliksi itseään markkinoiva Night Visions Back to Basics tarjosi muun muassa sarjamurhaajahoitsuja, itsetarkoituksellista kiduttamista sekä legendaarisen supersankarin suoraan Tromavillesta: Toxic Avengerin!
Return to Nuke ’Em High Volume 1 (2013)
Troma on edelleen kuumaa kamaa, ehkä jopa kuumempaa kuin koskaan. Vankalla fanikunnalla porskuttava lafka on nostanut roskan laaturimaa kerta toisensa perään. Yhtiön keulakuvan Lloyd Kaufmanin vierailu Night Visions -festivaalilla varmasti nostatti heidän tunnettuuttaan myös Suomessa. Showmiehenä tunnettu Kaufman tekee paluun juurilleen, sillä Return to Nuke ’Em High Volume 1 on taattua 80-lukulaista saastaa.
Törkyä kankaalle 40 vuotta – haastattelussa Lloyd Kaufman
Troman pomo on ylpeä uimisestaan valtavirtaa vastaan.
Trilogy of Terror (1975)
Kauhuelokuva on mahdollisesti genreistä sopivin antologiaelokuvaksi. Kauhu on useimmiten nopeasti kulutettavaa viihdykettä, joka pitää katsojansa jännittyneenä kestonsa ajan, mutta harvemmin jättää mietittävää. Komedian kanssa sitä voisi melkein kuvailla elokuvien vastineeksi pikaruoalle. Poikkeuksia löytyy molemmista lajityypeistä, mutta harvemmin niiden pohjalle tehdyistä antologiaelokuvista. Antologia on muotona sellainen, että viimeistä tarinaa lukuun ottamatta katsoja ei varsinaisesti saa aikaa sulatella mitään näkemäänsä kunnolla. Tappajakissasta siirrytään suoraan tappajamuumioon, kuin ranskalaisesta seuraavaan ikään. Siksi raskaampi materiaali jätetään usein pelkkien lyhytelokuvien tai kokopitkien filmien muotoon.
Cormac McCarthyn mustat joutsenet
Moniko nolasi itsensä tarjoamalla tarpeettoman ivallisesti ja holhoavasti Cormac McCarthylle vinkkejä The Counselorin käsikirjoituksen suhteen? Toisin sanoen: moniko tarjoutui jälkikäteen editoimaan Cormac McCarthyn kirjallisen tuotannon? The Counselor on nimittäin kovaksi karaistua McCarthya, varsinainen metodin esitys ja mestarikurssi keskitetystä käsikirjoittamisesta.